ᴇɴ ʜᴀʟᴜɴɴᴜᴛ ᴏʟʟᴀ ᴍɪᴋᴀ̈ᴀ̈ɴ ᴛʏᴘᴇʀᴀ̈ ᴋʟɪsᴇᴇ. Jos jokainen mahdollinen loppuun kulutettu klisee oli istutettu kuin tartuntatauti sen kaupungin päälle, kukaan ei voinut paeta kohtaloaan. Silti Huurre, Luumu ja Poutapilvi uskoivat, etteivät he olleet osa sitä kaikkea. Opettajaihastuksia, kilttejä tyttöjä pahoja poikia, bileitä joka perjantai. Eiväthän he olleet sellaisia. Eiväthän? Kliseekaupunki oli kulunut, tylsä, tyhjäkäynnillä käyvä kaupunki, jonne kukaan ei halunnut muuttaa mutta josta kukaan ei muuttanut poiskaan. Ulospäin sen sisäänsä kätkemät tarinat näyttivät liikakäytetyiltä kliseitä, joita kukaan ei halua kuulla, mutta Majassa kliseevihkoon raapustettujen tarinoiden jälkeen kaikella olikin toinen puoli. Syvä, raastava ja edelleen vuotava haava, jota sana klisee on vain yrittänyt laastaroida. . suosittelen +14 !! kirjassa käsitellään rankkoja aiheita. lukukohtaiset sisältövaroitukset lukujen alussa. . kirjoitettu & julkaistu huhtikuu 2022 - kesäkuu 2023

Se oli samaan aikaan sekä lahja että kirous. Minne tahansa meninkin, tunsin ne. Aistin kaikki ne eksyneet sielut, jotka tarvitsivat apua, oppaan päästäkseen eteenpäin. Siksi ne varmaan hakeutuivatkin aina luokseni; koska tiesivät, että aistin ne, kuten nekin aistivat minun läsnäoloni. Koska sain ne tuntemaan, etteivät ne ole yksin siinä sysipimeydessä, jossa ne vaelsivat, ihmisten maailman ja Tuonelan välissä. Uskotko sinä henkiolentoihin, kuten aaveisiin? Minä uskon, sillä olen kohdannut niitä. Kuolleita ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kuoleman verhon tälle puolen. Eksyneitä sieluja, jotka etsivät valoa. Niitä on KAIKKIALLA. *** Tämä tarina kertoo Saagasta, nuoresta naisesta, joka kykenee aistimaan aaveita, puhumaan niille ja auttamaan ne valoon. Sekä tietenkin niistä onnettomista sieluista, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta jumiin välitilaan, pääsemättä eteenpäin ilman apua. *** SISÄLTÖVAROITUS: puhetta kuolemasta ja siihen johtaneista tapahtumista (esim. itsemurha, onnettomuudet jne), paranormaaleja tapahtumia, voimakkaita tunteita