Maailmansotien välisenä aikana Suomen maaseudulla elää renkinä Eemil. Kesän ollessa kauneimmillaan Eemil kohtaa hänet, joka tulee olemaan hänen koko elämänsä. Juhannus rikkoo arjen rytmin ja nostaa jokaisen juhlahuumaan. Mikään ei ole enää mahdotonta. . Novelli kertoo juhannusaatosta maailmansotien välisessä Suomessa. Eemil Aleksanterinpojan tarinaa olisi kerrottavaksi enemmänkin, mutta tällä kertaa kerron vain juhannuksesta.

Syksyllä 2018 koulutehtäväksi kirjoitettu novellimuotoinen fanfiction Ketunroihun Sen kutsuu elohon -tarinaan. Hahmot ja paikka eivät siis kuulu minulle vaan Ketunroihulle. Ohjeena oli kirjoittaa korkeintaan yhden sivun mittainen novelli, joten teksti jäi siksi hyvin lyhyeksi. Novellin voi periaatteessa lukea, vaikkei olisi lukenut Ketunroihun tarinoita Otosta ja Nilsistä, mutta novelli sisältää juonipaljastuksia. Suosittelen silti lukemaan Sen kutsuu elohon ennen novellin lukemista, ja myös Taas niityt vihannoivat, jotta poikien tarina ei jää kesken. Novelli itse kertoo Oton ja Nilsin juhannusyöstä. // editoitu kesällä 2021 tilin siivouksen yhteydessä

Välillä mua vähän ahdisti aina vaan tuijotella parvekkeelta pihalle, kun muut lähti töihin. Varsinkin, kun itse kävin korkeintaan neljä kertaa viikossa asuntoni ulkopuolella. ~ Asta hymyili mulle aina sillä tavalla hieman surullisesti, kun kävin kaupassa kerran, pari viikossa. Useimmiten se oli joko hyllyttämässä leipäpusseja tai banaaneja, ja hyvin harvoin näin sen jopa kassalla. Ei se koskaan mulle mitään sanonut, mutta tiesin, että se tietää mun asuvan samassa talossa kuin se.

Tarina vuodesta. Hyvästä sellaisesta.

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • Suomessa eletään lämmintä ja kaunista kesää 1939 tiedottomina siitä, mitä tuleva syksy toisi tullessaan. Antero Jokinen on nuori antrealainen, jolle elämä kotikylässä vaikuttaa hymyilevän. Isoveljensä Topiaksen tavoin hän menestyy urheilussa ja suojeluskuntapiirin harjoituksissa siitä huolimatta, että Jokisten suku on vahvasti punarasitteinen. Toisen maailmansodan syttyminen ei tunnu vaikuttavan mitenkään nuorten karjalaisten elämään, ennen kuin Topias ynnä monet muut kylän miehet saavat kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Suomessa ei uskota sodan syttymiseen, mutta marraskuun viimeisenä päivänä koko kansan pelosta tulee totta - talvisota alkaa. Ankarien taistelujen jälkeen maaliskuussa 1940 tehdään rauha, missä Laatokan karjala sekä Karjalankannas luovutetaan Neuvostoliitolle. Nuoren Anteron evakkotaival on alkanut kohti erästä pientä hämäläiskylää, mutta hänen sydämeensä ei epätoivo mahdu - vastuksista huolimatta hän pyrkii tutustumaan paikallisten nuorten kanssa. Topiaksen laita on toisin; menetyksistään katkerana hän ei tahdo millään päästä mukaan uudestaan elämisen tahtiin, ja alkaa hitaasti syrjäytymään. Missään tapauksessa koti-ikävä ei haihdu Jokisten poikien sydämistä, ja Operaatio Barbarossan alkaessa kesällä -41, raskas pilviverho rakoilee ja kirkas aurinko pääsee taas loistamaan pakolaisten sieluihin - on aika palata kotiin Antreaan. • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • Kannessa käytetyt kuvat: SA-kuvat Kannen muokkasin ihan itte.

Mitä tapahtui? Paljon virheitä, tosi paljon. Olin minä ja oli mun paras kaveri. Oli riita, oli juhannus, oli Landvikkvannet ja se mitä siel tapahtui ja oli tekstiviestit. Sit ei jääny yhtään mitään. Tai no jäi, mut sitä mä en halunnut... En mä oikeesti tiedä mitä tapahtui. Mä vaan luulen niin. Ei tätä pysty kertomaan ihan vain suoraa aikajanalta, niin siksi mennään vaan järjestyksessä kun tuntuu hyvältä. Ja koska millään ei oo ikinä vain yhtä puolta, ei tätäkään voi kertoa vain mun näkökulmasta. Kyl te sit huomaatte mistä mä puhun. 🌜🌜🌜 Tässä tarinassa mietitään paljon, ja tässä tarinassa ollaan ahdistuneita ja reunalla. Rakastutaan ja kielletään. En suosittele nuoremmille kielenkäytön vuoksi, sisältää myös itsetuhoisuutta ja viittauksia perheväkivaltaan. Saattaa myös sisältää muita väkivaltaisia kohtauksia.

Kolme päivää hökkelissä keskellä metsää. Luukas ei tiedä miten olla Jarin kanssa. Eivät he olleet hengailleet kahdestaan ennen tätä ja nyt he ovat kahdestaan eristyksissä ulkomaailmasta Lapin metsiköissä. Ehkä punan poskilta ja sydämentykytykset voi piilottaa kuusen oksien taakse. Kerron teille pienen tavallaan rakkaustarinan kahdesta nuoresta miehestä metsänkeskellä. Eräjorman ja kaupunginpojan kohtaamisesta.

Ojensin röökin takaisin miehelle, kun se oli käynyt huulillani ja suljin hetkeksi silmäni. Juha liikahti hieman, sen käsivarsi painautui olkapäätäni vasten ja sitten kosketus oli poissa. Puuskahdin savut pihalle enkä edes miettinyt yskimistä, joten olin ehkä kuitenkin polttanut aina sen yhden liikaa. Silmäni räpsähtivät auki ja käänsin päätäni katsoakseni Juhaa, vaikka takaraivoni hieroutui paskaista seinää vasten. "Kiitti", sanoin sille ja se hymyili osittain. Sen suupielet värähtivät tupakan ympärillä ja halusin suudella sitä.

"Hän ei sano mitään, hänen ei tarvitse - minä tiedän kyllä. Tunnen entisen elämäni valuvan kuin hiekan sormieni välistä." Kun nuoresta Alisasta tulee maagi Valven morsian, ei mikään ole enää entisensä. Ævintýr on romantiikkaa, fantasiaa ja satukuvastoa yhdistelevä tarina. kannen kuva: © Andrew Wong, Unsplash.com