Kasa novelleja, joilla ei ole muuta merkitystä kuin olemassaolo. Ainakaan teille muille, jotka ette tunne mua. Täynnä mahdollisia triggereitä, joten jos kärsit mielenterveysongelmista/ahdistuksessa, jätä lukematta. Suomen kriisipuhelin: 010 195 202

Valpuri aloittaa piikana Liekinniemen tilalla. Hän iskee oitis silmänsä Alliin, joka vaikuttaa kuitenkin kiertävän hänet kaukaa. Mutta onneksi(?) Valpuri ei ole valmis luopumaan leikistä helpolla. Kevyehkö kesäinen ihmissuhdesoppa historiallisessa kehikossa, höystettynä kahta kepoisemmalla tyttöromanssilla. - 1.5.17 - 17.11.17

Päätin koota tällaisen "runokokoelman", kun joskus satun runoilemaan. Päivittelen tätä aina silloin tällöin.

"He tulivat jonoissa. Olkapäille oli asetettu valkoisia viittoja merkiksi toimituksen häpeällisyydestä. Valkoinen väri muistutuksena siitä, mitä he eivät voineet saavuttaa. Minä kuitenkin tiesin totuuden pelkästään katsomalla heitä silmiin, joissa pelko lepatti liekin lailla saaden koko olemuksen näyttämään lasinhauraalta. He kuvittelivat pelkäävänsä minua ja mustekääröjensä sisältöä, mutta se en ollut minä, kenen kuvaa he eivät kestäneet havaita ikisyvän altaan pinnasta." Athalassa ihmisten pahat teot kertyvät musteeksi kääröihin. Keväisin Musteenkantajaksi kutsuttu, pyhitetty olento vapauttaa kansan musteensa painosta - sen jälkeen he voivat aloittaa kaiken alusta. Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä toimituksen luonteeseen. Valheet ja epäilyt mustaavat maailmaa entisestään. Kuinka paljon kansalta pimitetään, ja kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään saadakseen tietää? Musteenkantaja kertoo ihmisyydestä sen eri puolilta. Se kertoo niistä, jotka olivat valmiita ottamaan selvää - ihmisistä, jotka tekivät kaikkensa ymmärtääkseen mustavalkoiseksi käynyttä maailmaa. Musteenkantaja on tarina häpeästä, ylpeydestä sekä kaiken alta valon lailla kuultavasta toivosta.

"Kädet parantavat. Vaikka autettava ihminen vaihtuu, haavat muuttuvat pahemmiksi, hymy vaihtuu kyyneliin ja silmät väsyvät, kädet vain parantavat. Se on niiden työ, se ainoa asia, jonka vuoksi ne saavat olla olemassa. Ja ne jatkavat. Ne vain jatkavat." Anemone on koko ikänsä kuulunut Suokylälle. Hänen parantajankykynsä ovat luoneet perustan koko pienen yhteisön elämälle, mutta tytölle itselleen ei ole koskaan suotu erinäisiä vapauksia. Koko ikänsä tiedostamattaan kahlittu sydän ei osaa kaivata vapauteen, mutta mitä tapahtuu, kun vapaus tarjotaan kauniina pakettina? Parantajan tarina on pieni kertomus vapaudesta ja sen riistämisestä, ihmisluonteesta, kenties rakkaudestakin. Ja siitä, miten sokeasti olemme valmiita uskomaan. Writer's note: Tämä on ensimmäinen tarina, jonka olen koskaan julkaissut missään. Kirjoitin sen vuonna 2015 ja aloin julkaista blogissani.

Some basic writing tips to help you become a more effective storyteller.

Tekotaiteellisia kyyneliä ja melankolisia vivahteita, sanoja elämästä, kuolemasta, sekä ripauksesta toivoa ja ehkä jopa sotkuisia lausahduksia selviämisestä.