Jalkani jatkoivat juoksua vaikka Pelko ja kipu riipivät jalkoihini. Neulaset ja kivet viiltelivät haavoja Jalkoihini, mutta minun piti paeta. Tämä oli ainoa mahdollisuuteni! Muutuin äkkiä sudeksi ja jatkoin juoksemista. Saavuin pienelle joelle ja hyppäsin sen yli nopeasti ja Jatkoin juoksua mutta minulla oli paha enne tästä. Lopulta jouduin pysähtymään, koska suteni ja itseni Jalat olivat kipeät ja veriset, mutta olin jo ylittänyt rajan. He eivät tulisi etsimään minua täältä.. Yhtäkkiä joku hyökkäsi päin minua ja kaaduin maahan. Nousin nopeasti neljälle jalalle koska olin suden muodossa. Edessäni seisoi vahvan oloinen miehen alku. Tummat hiukset ja jään siniset silmät tuijottivat minua. Olin Blue Blood- lauman alueella! -------------------------------------------------------------------------------- • suomeksi :) •sisältää verta ja yms. •oma juoni :) joten kopiointi kielletty mutta te varmaan arvasittekin sen jo

"Miksi kaikki palvelijat kulkevat noin katse luotuna alaspäin, eivätkä katso minua ikinä silmiin?" Nathaniel kysyi. Eikö hän muka todella tiennyt? "Kun me tulemme linnaan, meille painotetaan ensimmäisenä yhtä sääntöä, säännöistä kaikkein tärkeintä: kuninkaallisia ei saa katsoa suoraan silmiin." *** Tarina, juoni ja henkilöt on mun keksimiä, eli ettehän siis kopioi! Kannen kuva on pinterestistä. ©Akileia

Niiskaisin ja pyyhin kyyneleeni kämmeselälläni. Katsoin Katelyniä pienesti hymyillen. Katseeni vaelsi hänen silmistä hänen huuliinsa. Nostin katseeni takaisin Katelynin silmiin ja huomasin tämän katsovan minua silmiin. Liu'utin käteni Katelynin niskaan. Katelyn henkäisi pienesti. Nojauduin hitaasti Katelyniä kohti kallistaen päätäni hieman. Pysähdyin pienen matkan päähän. Olimme siinä hetken. Nielaisin ja raotin hieman suutani. Hipaisin huulillani Katelynin huulia ja lopulta rohkaistuin ja suljin silmäni. Painoin huuleni uudestaan Katelynin huulille ja asetin toisen käteni Katelynin alaselälle. Katelyn kietoi kätentä niskani ympäri vetäen minut lähemmäs itseään. ✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖✖ Dave on nuori ihmissusi. Hänen elämänsä on ollut rankkaa, villiä ja jopa omasta mielestään turhaa. Kaikki kuitenkin muuttuu. Kouluun tulee uusi tyttö. Eikä tämä ole ihminen.

Jatko-osa "Rose Kuroi ja Musta Ruusu" -novellille.

Sota on syttymässä Stratoniuksen ja Gwenmoren välille. Ristiriitojen aikakausi alkaa, ja Veronican on alettava tehdä uhrauksia joita hän ei tahtoisi.

Jos olet lukenut Veronicaa tiedät keitä William ja Raven ovat. Tarina alkaa hieman keskeltä, joten pahoittelen sitä jo nyt. Williamin ja Ravenin näkökulmat ennen tanssiaisia, niiden aikana ja jälkeen. Mitä todella tapahtui sinä iltana, kun Veronica jätti pojat keskenään puutarhaan. Mitä he kävivät läpi tapahtumien aikana, ja miten heille lopulta kävi. (Seksuaalista sisältöä)

"Hän oli särkynyt ja eksyksissä,mutta vain minä näin sen. Näin hänen muurinsa lävitse, ja toisinkuin kukaan muu rakastuin häneen samantien." Aurora on koko elämänsä nähnyt unia. Ei mitään tavallisia unia, vaan sellaisia, joissa on mukana aina mysteerinen poika. Sitten eräänä päivänä Aurora törmää tähän uniensa poikaan ja sen jälkeen mikään ei ole enää ennallaan. Pian Aurora löytää itsensä sotkeentuneena ihmissusien, demonien ja vampyyrien elämään.

Mitä tapahtuu kun kuolee? Onko helvetti olemassa? Tai taivas? Näihin kysymyksiin minä haluaisin vastauksen. Silloin yhtenä päivänä, minä saan ne. Ja paljon muutakin samalla. *Tää kirja sisältää kirosanoja, väkivaltaa ja umm, pari homoa loppupuolella, jos se ketään haittaa :) mainitaan nyt kuitenkin.* |kakkososa Arvet on myös ulkona!| korkein sijoitus: #9 fantasiassa

Emilyllä on pahanlaatuinen syöpäkasvain olkapäässään ja lääkkeet tai sädehoito ei auta ---------------------------------------------------------- Olin kuolemassa ja ainoa asia, joka minut enää piti hengissä olivat uneni.

~ Hän vain tuijotti minua. Hän katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin yrittäen nähdä, puhuinko totta vai en. Mutta minä tuijotin häntä itsevarmana takaisin. En suostunut siirtämään katsettani, en sitten millään. Se olisi heikkoutta ja minähän en halunnut olla heikko, olin vahva! Kuningas ei sanonut mitään. Ei sanaakaan. Olisi ollut paljon helpompaa, jos hän olisi huutanut minulle, jos hän olisi sanonut jotain hyvin sarkastista tai loukkaavaa. Sillä hiljaisuus joka ympäröi meitä, oli mitä epämiellyttävin asia koko maailmassa. Se hiljaisuus oli raskas taakka, joka tuntui painavan sydäntäni kasaan. Lopulta kuningas teki jotain, mikä sai minut hetkeksi hämilläni. Hän nojautui vieläkin lähemmäksi minua, niin että nenänpäämme melkein koskettivat toisiaan. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja pidätin hengitystäni. Mahassani tuntuva kutiava tunne sai jalkani lihakset rentoutumaan. Ne muuttuivat hyytelöksi ja olin varma, että kaatuisin jos ottaisin yhdenkin askeleen. Kuningas tuijotti minua silmiin ja kuiskasi hyvin kolkolla äänellä, joka kaikui käytävällä: - Neiti Nordlund, muistakaa että minä en koskaan unohda. Hän räpäytti silmiään yhden ainoan kerran, ja heitti minuun yhden julman katseen. Sitten hän lähti viitta hulmuten, sydämeni kainalossaan. ~ Kolmen kuun valtakunta antaa nuorelle Ellelle toisen mahdollisuuden aloittaa uusi elämä, täysin uudelta pohjalta. Mutta lähtökohdat eivät ole kovin hääppöiset. Ensimmäinen päivä uudessa maailmassa saa yllättävän käänteen, kun Elle joutuu orjaleirille Alexin kanssa. Odottamattomien tapahtumien jälkeen Elle saa oppia, ettei toinen maailma eroa kovinkaan paljon ihmisten omasta. Päänvaivaa aiheuttaa oikukas kuningas, sekä hänen hovinsa ja myös kadonnut Alex. Miten Ellen käy, kun hän löytää itsensä kammottavasta tilanteesta, josta ei ole ulospääsyä?