"Pieni vihje näin ystävien kesken - jos et kerran ole rakastunut häneen, sinun kannattaisi ehkä lakata tulemasta ammutuksi hänen vuokseen." Red Stron. Jassminadara Thomas. Cardiffin poliisin henkirikosyksikkö. Murhaajien nappaaminen Walesissa ei ole koskaan ollut - eh, räjähdysalttiimpaa. Best ranking: #1st in mystery. ** Varoitukset: Päähenkilöt ovat murhatutkijoita, joten tarinassa kuvataan murhatutkimusta ja väkivallan uhreja. Disclaimer: Tarinan idean pohjana toimii muualla kirjoittamani HP-fanfiction, joten vaikka suurin osa maailmasta on originaalia, alkuperäisen ficin muistoina vilahtelee satunnaisia sivuhahmoja Harry Potter -kirjoista (tarinan seuraaminen ei vaadi HP-maailman tuntemusta). Näiden hahmojen osalta kaikki kunnia kuuluu J.K. Rowlingille, eikä tämän tekstin kirjoittaja ansaitse tekstillään sen enempää rahallista kuin muutakaan materiaalista hyötyä. Muut henkilöt (sis. pääkaksikon) sekä tarina ja juoni ovat omaa käsialaani, ja näiden osalta all rights reserved :)

"Miksi kaikki palvelijat kulkevat noin katse luotuna alaspäin, eivätkä katso minua ikinä silmiin?" Nathaniel kysyi. Eikö hän muka todella tiennyt? "Kun me tulemme linnaan, meille painotetaan ensimmäisenä yhtä sääntöä, säännöistä kaikkein tärkeintä: kuninkaallisia ei saa katsoa suoraan silmiin." *** Tarina, juoni ja henkilöt on mun keksimiä, eli ettehän siis kopioi! Kannen kuva on pinterestistä. ©Akileia

Kirpeä, aamupakkasten tarina jäähuuruisesta rakkaudesta, intohimosta ja roudasta nousevista unelmista. 17-vuotiaan Marian elämä ei ole helppoa. Hylätä nyt rakas Florida ja muuttaa jäällä kuorrutettuun Suomeen. Kaiken lisäksi isä ja sisko ovat parantumattomia jääkiekkofriikkejä, jotka eivät anna kesän kasvatille aikaa miettiä, mikä häneen iski. Marian viha Suomea kohtaan alkaa kuitenkin sulaa, kun lätkäkuningas Misha taklaa itsensä mukaan Marian elämään.

Auttaako menneiden taakse jättäminen ja uusien ovien avaaminen unohtamaan kaiken? 17-vuotias Emilia on nähnyt elämänsä aikana paljon rakkautta, kyyneliä ja vihaa. Elämässä on asioita joista ei koskaan pääse yli, mutta Emilia on luvannut yrittää.

Robert "Roy" Wallin on Suomen jääkiekkomaajoukkueen uusin kiinnitys, lupaava pelaaja, joka takoo maaleja mahdottomista kulmista ja luistelee kuin olisi syntynyt jäälle, vaikka ottaakin huonosti taklauksia vastaan. Asiantuntija toisensa perään povaa hänelle lupaavaa uraa. Roy itse tietää paremmin: jos käy niin kuin hän osaa jo odottaa, on pelkkä ihme, että hän saisi pelata kaikki ottelut loppuun ennen pelikieltoon joutumista. Jos oikein huonosti käy, hän ei ole ainut joka joutuu vastuuseen, vaan myös päävalmentaja Jukka Jalonen, joka tietoisesti antoi Ronya Wallinille luvan pelata veljensä pelinumerolla Leijonien riveissä. 7.5.2017 #68 in Fanfiction ❤ 16.5.2018 #40 in Fanfiction KIITOS ❤

"Do you believe in love at the first sight?" Kaksi nuorta, toinen Wolverhamptonin kasvatti, toinen Lontoon, törmäävät toisiinsa kesäisenä päivänä. He päättävät katsoa, mihin epätavallinen kohtaaminen johtaa. Ficin kansi on @ missamy_ :n käsialaa! :)

Veran ja Alecin tarina ei ole ohitse. "Suurin ja pahin vihollinen olen minä itse itselleni. Ajatukseni hyökkäävät kimppuuni säälimättä, raatelevat jokaisen hetken päivästäni kiduttaen, mutta kuitenkin sen verran harkitusti, etteivät ne tapa. Sykli, se loputon sykli päivästä toiseen." Vera on vetäytynyt sodan melskeestä. Hän ei halua kuin unohtaa kaiken kokemansa ja elää ilman muistojaan. Tai niin hän ainakin itselleen uskottelee. Mutta kun Veralle annetaan tilaisuus auttaa sodassa ja saada muistonsa takaisin, voiko hän kieltäytyä? Päättääkö hän elää turvallisessa epätietoisuudessa vai tarttua uudelleen aseisiin?

"Nulla regula sine exceptione."Kun oikein ajattelee, ehkä "normaalina" oleminen olisi ollut parempi. Olla yksi niistä nuorista joiden ainoana huolena on ihastuksen ajatuksenjuoksu, tai tulevan tiistain kemiankoe. Olla vailla tietoa oikeasta uhasta. Olla tavallinen. Minulle ei annettu sitä mahdollisuutta. Synnyin jo pois suljettuna tavallisuudesta, ja valtaosasta. Tosin tietämättä siitä mitään. Joo, kuulostaa siltä oi-pyhä-yksinkertaisuus-asetelmalta, joka monessa kirjassa ja elokuvassa on; "tavallinen" teinityttö, tavallisen teinitytön tarpeineen, saa tietää olevansa erityinen, ja omaavansa taikavoimia. Tyttö taistelee pahuutta vastaan, ja kas, hupsankeikkaa, on kolmiodraamatilanteessa ihmissuden ja vampyyrin kanssa. Ja se on se asia mikä minussa on tavallista! Minussa poikkeava asia on tavallinen. Ironista, eikö? "Nulla regula sine exceptione." Poikkeus vahvistaa säännön. Älä ikinä luota siihen mitä näet. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Se on kuin silmänkääntötemppu: se tapahtuu aivan nenäsi edessä, mutta et huomaa sitä. Sinua huijataan ansaan, kuin sokeaa perhosta. Kun ajattelet: "Olisinpa erityinen", lopeta heti. Erilaisuus on vaarallista. Jos poikkeat enemmistöstä, sinut nähdään. Missä oletkaan, kuka oletkaan, mitä teetkään, he löytävät sinut. Vaikka piiloutuisit, sinulla ei ole mahdollisuuksia. He löysivät minutkin, vaikka kuinka yritin. Heillä on Kaiken näkevä silmä. Et pääse pakoon. Muista, ole näkymätön, pidä silmäsi auki.