-Ei se voi mennä noin. -Se menee, etkä sinä voi sille mitään, Coral huokaisi ja sylkäisi miehen kengille. -Ja sinun on turha lähteä perääni, hän vielä kuiskasi, ennenkuin kääntyi kannoillaan jättäen tuon hemmotellun miehen taakseen. -Olet muuttunut, Coral. Mitä sinulle tapahtui? Mies vielä kysyi ivaten. -Älä jauha paskaa Connor, me molemmat tiedämme mitä sinä teit minulle. Ja arvaa mitä? Saat maksaa siitä, tyttö sanoi hiljaa kadotessaan metsän syvyyksiin, kuiskaten vielä hymyillen jotain. -Minä tapan sinut, rakas.

Arvoton. Negatiivinen. Turmeltunut. Onneton. Naurettava. Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani kuin varjo joka seuraa isäntäänsä. He eivät näe sitä, he eivät tajua sitä. He luulevat tuntevansa minut, mutta he eivät tiedä puoliakaan. Vain hän voi auttaa minua. Vain hän pystyy vetämään minut takaisin valoon. Vain hän voi pelastaa minut, hän jonka minä rikoin.

~ Hän vain tuijotti minua. Hän katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin yrittäen nähdä, puhuinko totta vai en. Mutta minä tuijotin häntä itsevarmana takaisin. En suostunut siirtämään katsettani, en sitten millään. Se olisi heikkoutta ja minähän en halunnut olla heikko, olin vahva! Kuningas ei sanonut mitään. Ei sanaakaan. Olisi ollut paljon helpompaa, jos hän olisi huutanut minulle, jos hän olisi sanonut jotain hyvin sarkastista tai loukkaavaa. Sillä hiljaisuus joka ympäröi meitä, oli mitä epämiellyttävin asia koko maailmassa. Se hiljaisuus oli raskas taakka, joka tuntui painavan sydäntäni kasaan. Lopulta kuningas teki jotain, mikä sai minut hetkeksi hämilläni. Hän nojautui vieläkin lähemmäksi minua, niin että nenänpäämme melkein koskettivat toisiaan. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja pidätin hengitystäni. Mahassani tuntuva kutiava tunne sai jalkani lihakset rentoutumaan. Ne muuttuivat hyytelöksi ja olin varma, että kaatuisin jos ottaisin yhdenkin askeleen. Kuningas tuijotti minua silmiin ja kuiskasi hyvin kolkolla äänellä, joka kaikui käytävällä: - Neiti Nordlund, muistakaa että minä en koskaan unohda. Hän räpäytti silmiään yhden ainoan kerran, ja heitti minuun yhden julman katseen. Sitten hän lähti viitta hulmuten, sydämeni kainalossaan. ~ Kolmen kuun valtakunta antaa nuorelle Ellelle toisen mahdollisuuden aloittaa uusi elämä, täysin uudelta pohjalta. Mutta lähtökohdat eivät ole kovin hääppöiset. Ensimmäinen päivä uudessa maailmassa saa yllättävän käänteen, kun Elle joutuu orjaleirille Alexin kanssa. Odottamattomien tapahtumien jälkeen Elle saa oppia, ettei toinen maailma eroa kovinkaan paljon ihmisten omasta. Päänvaivaa aiheuttaa oikukas kuningas, sekä hänen hovinsa ja myös kadonnut Alex. Miten Ellen käy, kun hän löytää itsensä kammottavasta tilanteesta, josta ei ole ulospääsyä?

Perhe adoptoi 6 vuotiaan Lydian luullen tätä normaaliksi tytöksi, jonka vanhemmat hylkäsivät nuorena. Aluksi luultiin Lydian puheiden olevan vain mielikuvitusta, mutta mitä vanhemmaksi tyttö kävi, sitä epäluuloisimmiksi vanhemmat menivät. Sillä Lydia näki pojan, jota kukaan muu ei nähnyt ja tämä poika varttui Lydian kanssa adoptiosta asti. Vuodet vierivät ja vanhempana Lydia tajusi pitää suunsa kiinni, jotta vanhemmat helpottuisivat. Kohta 16-vuotta täyttävä Lydia kokee elämänsä mullistuksen eikä siitä pääse yli eikä ympäri.

En hallinnut kehoani, en pystynyt kommunikoimaan Danielille, en pystynyt kertomaan, että jokin oli sisälläni ja tuhosi minua. Keräsin kaikki voimani, jotta saisin silmäni auki. En nähnyt mitään, en mitään, vain vaaleaa kirkasta valoa. Menin paniikkiin, olin jumissa omassa kehossani. En kuullut enää Danielin ääntä enkä metsän ääniä ympärilläni. Olin täysin turta.

Sota on syttymässä Stratoniuksen ja Gwenmoren välille. Ristiriitojen aikakausi alkaa, ja Veronican on alettava tehdä uhrauksia joita hän ei tahtoisi.

Genret ▬ fantasia, seikkailu, jännitys, romatiikka Ikäraja ▬ En suosittele alle 14-vuotiaille Varoitusket ▬ Saattaa sisältää väkivaltaa, aseiden/teräaseiden käyttämistä, verta sekä jotkin kohtaukset saattavat olla enemmän aikuisille sopivaa sisältöä Tekijänoikeudet ▬ Hahmot, tapahtumapaikat yms. ovat minun käsialaani, joten kaikki tekijänoikeudet kuuluvat minulle - Paula © a.k.a. susimimmi Tarinan osat ▬ SIIVET - luet tällä hetkellä ENKELIN POIKA - julkaistu "Ilman siipiä minulla ei ole mitään." '"Michaelia ei enää ole", Johnin sanoessa nuo sanat tuntui kuin maailmani olisi romahtanut. Tunne oli sama kuin silloin kun en voinut pelastaa Kathleenia, mutta vain nelinkertainen. Mies jota olin rakastanut enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa, mies jonka vuoksi olisin luopunut kuolemattomuudestani, oli kuollut.' Enkelinä elämisessä on omat ehtonsa. Ihmisten kanssa kontaktin ottaminen on kiellettyä, mutta nyt asiat ovat kuitenkin toisin. Ihmisiä on jäljellä enää kourallinen ja heidän lisääntymisensä vähyys johtuu rakkauden puutteesta. Kukaan ei enää osaa osoittaa tunteitaan samalla lailla kuten ennen vanhaan. Oikeastaan sitä ei osoiteta melkein ollenkaan. Jumala on hylännyt oman luomuksensa, jättänyt heidät ilman opastajaa, mutta muutama enkeli vielä uskoi, että ihmisten sydämistä löytyi vielä rakkautta. Enkelit lupasivat opettaa ihmiset uudelleen rakastamaan toisiaan, mutta jokin meni vikaan. Luna on yksi näistä harvoista eloonjääneistä. Hän yrittää parhaansa mukaan pysyä hengissä, selvitä ja opettaa joitakin ihmisiä rakastamaan toisiaan ennen kuin aika loppuu ja Herra tuhoaa heidät. Siipien metsästys on kuitenkin käynnissä ja kysymys kuuluu; Selviääkö Luna tästä kaikesta ehjin nahoin?'