Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa omanlaistaan stressiä, sitä vähiten kaipaisi uusia ympyröitä sotkemaan tuttua kuviota. Siitä huolimatta Iivo löytää itsensä seisomasta Kiuruharjun pienen kylälukion aulasta sinä lokakuisena aamuna. Vaatimattoman kyläpahasen kuviot kuitenkin yllättävät. Ei mene kuin hetki, ja Iivo on löytänyt ympärilleen uusia kavereita, kuten yhden alati vitsailevan rokkarin, yhden vehnätukkaisen elovenatytön ja yhden pikkusiskonsa kuolemasta kipuilevan urheilijan. Uudet tuttavuudet ovat tosiaan omaa luokkaansa, mutta yksi nousee suunnittelematta ylitse kaikkien muiden. Se takapulpetin hiljainen, huppupäinen poika, jolla on vakavat kasvot ja tupakanhajuinen talvitakki, eikä kovinkaan paljon kavereita. Ja ennen kuin Iivo ehtii edes tajuta, on hän onnistunut vetämään itsensä mukaan johonkin sellaiseen, josta ei ole enää paluuta. Unelias pikkukylä kätkee sisäänsä kipeämpiä tarinoita, kuin Iivo olisi koskaan voinut arvatakaan. . . . VALMIS! Ja kaipaa kauheasti punakynää... 😭 Varoitukset: väkivalta, päihteet, seksi Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!

Täydentävätkö vastakohdat todella toisiaan? 17-vuotiaat pojat Reetu ja Sake kamppailevat seksuaalisuutensa, itsensä ja toistensa kanssa. Highest ranking in romance: #1 ❤️ Highest ranking in boys: #1 ❤️

"Hän ei sano mitään, hänen ei tarvitse - minä tiedän kyllä. Tunnen entisen elämäni valuvan kuin hiekan sormieni välistä." Kun nuoresta Alisasta tulee maagi Valven morsian, ei mikään ole enää entisensä. Ævintýr on romantiikkaa, fantasiaa ja satukuvastoa yhdistelevä tarina. kannen kuva: © Andrew Wong, Unsplash.com

"Siinä hän makaa. Hengittäen, viimeisten kipujen valuessa hetki hetkeltä pois hänen kidutetusta mielestään. Niin hauras, pelokas, mutta samaan aikaan vahva ja peloton. Kaikki entinen on mennyttä. Olisi niin helppoa jättää hänet kuolemaan, mutta ei, mieli on liian heikko. Häntä ei voi jättää siihen." Mitä jos olisit menettänyt muistisi? Ja mitä jos heräisit keskellä sotaa, eikä sinulla, tai kenellä muullakaan, olisi aavistusta vihollisesta? Mitä tekisit?

Veran ja Alecin tarina ei ole ohitse. "Suurin ja pahin vihollinen olen minä itse itselleni. Ajatukseni hyökkäävät kimppuuni säälimättä, raatelevat jokaisen hetken päivästäni kiduttaen, mutta kuitenkin sen verran harkitusti, etteivät ne tapa. Sykli, se loputon sykli päivästä toiseen." Vera on vetäytynyt sodan melskeestä. Hän ei halua kuin unohtaa kaiken kokemansa ja elää ilman muistojaan. Tai niin hän ainakin itselleen uskottelee. Mutta kun Veralle annetaan tilaisuus auttaa sodassa ja saada muistonsa takaisin, voiko hän kieltäytyä? Päättääkö hän elää turvallisessa epätietoisuudessa vai tarttua uudelleen aseisiin?

17-vuotias Friia Honkala on aina pitänyt itseään täysin tavallisena, normaalina tyttönä. Mutta kun hän aistii luokkalaisensa kuoleman ennen kuin se tapahtuu, oudot tapahtumat saavat alkunsa. Pian hän saa selville kohtalon, joka hänelle on laadittu - hänestä on tuleva itse Kuolema. Tie on kuitenkin kuoppainen eikä koulutus Kuolemaksi ole helpoin mahdollinen - varsinkin, kun Kuoleman pahimmalla vihollisella Elämällä on katalia juonia sekä Kuoleman että Friian päänmenoksi.

Valtimoni kohdalla oli ylhäältä kaartuva viiva, jonka lopussa oli spiraali. Se näytti tatuoinnilta, mutten ollut todellakaan ottanut sitä. Isä tappaisi minut. "Mistä se tuli? Enhän minä ole ollut humalassakaan ja mennyt tatuoijalle-" "Urpo kun se ei ole tatuointi." Aidan mutisi ja laski hihani takaisin. "Se on ikään kuin syntymämerkki, joka tuli esiin täytettyäsi 16. Se on vedenpitävä todiste siitä, että olet velho."

"Kukaan ei tuntunut tietävän, mitä oli tekeillä. Kukaan ei osannut selittää. Maanjäristykset eivät muuttaneet taivasta pysyvän hämäräksi eikä omituisinkaan ydinsäteily saisi rakennuksia romahtamaan. Oli kyse jostain muusta. Ihmiset kutsuivat sitä Surmaksi." Kun hämärä on viimein väistynyt, on jäljellä maailma, joka uudelleenrakennuksen sijaan mieluummin tuhoaa itsensä kokonaan. Viisi nuorta matkaa kohti rannikkoa perheenjäsenten löytämisen ja uuden tarkoituksen toivossa. Yksi on sattuman valikoima, toinen ennestään vahva ja kolmas sovelias viihteeksi. Ja korkeammat voimat tahtovat leikkiä heidän kanssaan.

"Mä kaipasin haleja, helliä ja pitkittyneitä suudelmia, sylikkäin makoilua, vierekkäin nukkumista ja ihan vain sitä että toinen oli lähellä. Mä halusin mun elämään ihmisen, jonka mä voisin tuoda kotiin häpeilemättä ja jonka kanssa mä voisin vaan makoilla mun sängyllä ja puhua. Puhua kaikesta maan ja taivaan välilä. Ja samaan aikaan mä kielsin iteltäni moiset ajatukset, koska se ei tulis ikinä toteutumaan."

(SHERBROOKEN JATKO-OSA!!!) "Me emme ole mikään armeija, Mejí", hän sanoi ja kurtisti kulmiaan. "Me olemme iskujoukko, Squad Volans. Me olemme selviytyjistä parhaimpia asioissa, joita teemme. Jos te olette tarpeeksi hyviä, pääsette mukaamme. Jos ette, jäätte tänne nuolemaan näppejämme kun me kaadamme Vallan."