~Ilman tasaista hengitystä, joku olisi saattanut luulla minun olevan kuollut. Tuijotin lasittunein silmin eteenpäin. Kukaan ei kiinnittänyt minuun huomiota. Miksi edes olisi? Vaaleat hiukseni valahtivat naamalleni. Olin aina ollut se yksi. Tietty henkilö, josta kukaan ei välittänyt. En ollut edes varma missä olin tällä hetkellä. Lunta pyrytti taivaalta naamalleni. En ollut varma, kauanko olin maannut. Luultavasti tunteja. Aluksi minun oli ollut kylmä, mutta nyt vartaloni alkoi lämmetä. Käteni olivat tunnottomat ja silmissäni alkoi sumenemaan. Kuolisin.~ Vic on aina ollut omituinen, hänestä ei ole hänen elämänsä aikana välittänyt kukaan. Entäs elämän päätyttyä? Vic joutuu paikkaan, jossa hänen ei edes kuuluisi olla. Asiaa ei auta inhottava mies, joka valvoo hänen jokaista liikettään. Kaiken lisäksi muistot hänen isästään palautuvat mieleen. Pääseekö Vic sinne, minne hänen pitäisi mennä, vai pitääkö jokin asia hänet väärässä paikassa, oikean henkilön kanssa..?