"Katsos ystävä hyvä kun me kaikki taidamme olla jollain tavalla mutantteja. Ellet ole huomannut, me olemme sydämettömiä tappajia, joille oma henki on pelkkä riippakivi. Me olemme kamalia toisillemme ja itsellemme, emmekä pääse siitä mihinkään. Me olemme ihmisiä, ja ihmiset ovat mutantteja", sanoin, ja painoin aseen liipaisimesta. Highest raking: 1st in Action

Kun Minttu lähti valmistujaisbileiden jälkeen nasta laudassa kohti Helsinkiä, hän vannoi, ettei enää palaa takaisin. Ei ainakaan vuotta myöhemmin maitojunalla, häntä koipien välissä. Mukana palasi pieni nyytti muistona lakkiaisyöltä, lompakossa pari viiskymppistä ja takakontissa omaisuus roskapusseihin sullottuna. Yritys aloittaa elämä alusta mutkistuu, kun kuvaan astuu komea poikamies naapurista ja tuttu kasvo menneisyydestä. Kysymys kuuluu kuitenkin kenellä on rooli tulevaisuudessa? 29.9.2015 #3 Teen fiction :)

~ Hän vain tuijotti minua. Hän katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin yrittäen nähdä, puhuinko totta vai en. Mutta minä tuijotin häntä itsevarmana takaisin. En suostunut siirtämään katsettani, en sitten millään. Se olisi heikkoutta ja minähän en halunnut olla heikko, olin vahva! Kuningas ei sanonut mitään. Ei sanaakaan. Olisi ollut paljon helpompaa, jos hän olisi huutanut minulle, jos hän olisi sanonut jotain hyvin sarkastista tai loukkaavaa. Sillä hiljaisuus joka ympäröi meitä, oli mitä epämiellyttävin asia koko maailmassa. Se hiljaisuus oli raskas taakka, joka tuntui painavan sydäntäni kasaan. Lopulta kuningas teki jotain, mikä sai minut hetkeksi hämilläni. Hän nojautui vieläkin lähemmäksi minua, niin että nenänpäämme melkein koskettivat toisiaan. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja pidätin hengitystäni. Mahassani tuntuva kutiava tunne sai jalkani lihakset rentoutumaan. Ne muuttuivat hyytelöksi ja olin varma, että kaatuisin jos ottaisin yhdenkin askeleen. Kuningas tuijotti minua silmiin ja kuiskasi hyvin kolkolla äänellä, joka kaikui käytävällä: - Neiti Nordlund, muistakaa että minä en koskaan unohda. Hän räpäytti silmiään yhden ainoan kerran, ja heitti minuun yhden julman katseen. Sitten hän lähti viitta hulmuten, sydämeni kainalossaan. ~ Kolmen kuun valtakunta antaa nuorelle Ellelle toisen mahdollisuuden aloittaa uusi elämä, täysin uudelta pohjalta. Mutta lähtökohdat eivät ole kovin hääppöiset. Ensimmäinen päivä uudessa maailmassa saa yllättävän käänteen, kun Elle joutuu orjaleirille Alexin kanssa. Odottamattomien tapahtumien jälkeen Elle saa oppia, ettei toinen maailma eroa kovinkaan paljon ihmisten omasta. Päänvaivaa aiheuttaa oikukas kuningas, sekä hänen hovinsa ja myös kadonnut Alex. Miten Ellen käy, kun hän löytää itsensä kammottavasta tilanteesta, josta ei ole ulospääsyä?

Arvoton. Negatiivinen. Turmeltunut. Onneton. Naurettava. Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani kuin varjo joka seuraa isäntäänsä. He eivät näe sitä, he eivät tajua sitä. He luulevat tuntevansa minut, mutta he eivät tiedä puoliakaan. Vain hän voi auttaa minua. Vain hän pystyy vetämään minut takaisin valoon. Vain hän voi pelastaa minut, hän jonka minä rikoin.

Luke ja Charlotte tapaavat taas, mutta tällä kertaa asiat ovat toisin: He eivät tapaa sattumalta ja kumpikin heistä on vakavassa suhteessa, mutta eivät toistensa kanssa. Mutta kuten on huomattu, Luke on kuin magneetti, joka vetää Charlottea puoleensa, syystä tai toisesta ja Charlotte saa Luken aina rakastumaan häneen, uudelleen ja uudelleen. Will the two of them finally have a happy ending?

Silja elää melkoisen levotonta elämää ollakseen sisimmiltään lukutoukka. Mitä muutakaan voisi sanoa, kun edessä on muutto vieraisiin maisemiin hetken mielijohteesta. Ja sama uudelleen ja uudelleen.. Elämä uusien kämppäkavereiden, Iinan ja Sashan kanssa on kuin ruusuilla tanssia. Hyvin, hyvin piikkisillä ruusuilla. Mutta saattaa olla, että vuosi saman katon alla saa aikaan jotain, jolla on merkitystä koko loppuelämän. Kannattaa "maistiaisiksi" lukea vähän enemmän kuin pelkkä ensimmäinen luku, koska tarina lähtee hitaanlaisesti käyntiin. ;) Varoitus: tekstissä on jonkun verran englantia. Parhaimmillaan Romance #2 :)

"Tarinamme ei ollut ohi. Se sai uuden alun"

"Australiaan muutto: Ei ystäviä eikä ketään kuka välittäisi. Näin minä luulin. Heti ensimmäisenä päivänä kuitenkin tapasin hänet. Pojan nimi oli Luke. Luke Hemmings"

14 year old Joey Rikkson lives with her abusive dad in the big city of Helsinki. Joey's started to think that it will never get better, with her dads alcohol obsession, with the bullying at school, and the only friend she has, Amanda - who lives in Sweden - but when she meets the famous singer Isac Elliot at the grocery store, it all might take a turn. Along with Isac and her best friend Jai Waetford she hides away from the light only to be a normal teenage girl with a normal teenage love. © hardcorebizzle wattpad 2014/2015 /// disclaimer: please keep in mind i was 12/13 when i wrote this :)

Oletin, ettei rakkaus voisi tulla tielleni. Tulin tänne opiskelemaan, en rakastumaan. Omistinhan minä rallikuskin luonteen. Eikä rallikuskin eteen tulisi mikään.