Homeless Alone on kertomus tytöstä, jonka elämä ei suju mutkitta. Isä on kuin helvetistä, äiti on kadonnut eikä rakkautta näy. Päähenkilö tyttö Laura, ei usko saavansa enää koskaan kokea lähimmäisen rakkautta. Ei ole veljeä tai siskoa ja kaveritkin ovat vähissä. Mitä tapahtuu, jos Lauran luulot ovatkin päinvastaiset? Mitä jos jostain päin maailmaa löytyykin se oikea? Löytyykö jostain se rakastava perhe, jota Lauralla ei ole koskaan ollut? #Wattys2016

"En voinut uskoa sen olevan totta. Kaikki mihin uskoin hänessä, olikin valetta. Vaikka hän väittikin toisin. Hän ei ollut se tuntemani poika, jonka olin tavannut aikaisemmin. Hän oli hirviö. Mutta en voinut vihata häntä. Jokin vaisto minussa käski juosta pakoon, pysyä poissa ja jatkaa normaalia elämää. Mutta toinen vaisto käski kuunnella sisimpääni, seikkailla ja tuo samainen osa keksi monia syitä miksi tuo hirviö kiehtoi minua. En voinut olla varma, uskoinko häneen vai en, mutta tiesin ainakin yhden asian. Hän oli hirviö, mutta en vain voinut pitää häntä semmoisena." Carolina Weatherly on aivan tavallinen nuori San Franciscosta, jolla on hyvät arvosanat koulussa, sekä luotettava ystäväpiiri. Hänen vanhempansa luottavan häneen, sekä tytöllä on mitä ihanin tulevaisuus tiedossa. Harrastuskin löytyy, missä tyttö on ryhmänsä parhaimmistoa. Mikä kuitenkin saa tytön vanhemmat vartioimaan entistä tiukemmin tytärtään? Entä miksi arvosanat koulussa laskevat nopeasti ja tunnilla tulee puhuttua enemmän kuin pitäisi? Kaikkeen on loistavat selitykset, jos vain haluaa kuulla. Totuus kuitenkin on kaikkea muuta, kuin kerrotaan. Se voi pahimmillaan olla kuolettava. Kirjoitin tämän tarinan joskus 2011-12 ja julkaisin sitä eräällä sivustolla, mutta päätin samantien laittaa sen tännekin.Kirjoitusvirheitä tästä syystä on enkä ole erikseen korjaillut niitä, joten huomaa selkeästi nuoren kirjoittaneen tämän joissain kohdissa. //Tarina ei sovellu pienimmille, sanoisin sillai 13+ voisi olla hyvä ikäraja. En vastaa mitä tarinoiden sisällä tulee olemaan, joten luette omalla vastuulla. Saavutukset: #3 (13/2/2016) #4 (2/9/2016) #8 (21/1/2017)

~ Hän vain tuijotti minua. Hän katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin yrittäen nähdä, puhuinko totta vai en. Mutta minä tuijotin häntä itsevarmana takaisin. En suostunut siirtämään katsettani, en sitten millään. Se olisi heikkoutta ja minähän en halunnut olla heikko, olin vahva! Kuningas ei sanonut mitään. Ei sanaakaan. Olisi ollut paljon helpompaa, jos hän olisi huutanut minulle, jos hän olisi sanonut jotain hyvin sarkastista tai loukkaavaa. Sillä hiljaisuus joka ympäröi meitä, oli mitä epämiellyttävin asia koko maailmassa. Se hiljaisuus oli raskas taakka, joka tuntui painavan sydäntäni kasaan. Lopulta kuningas teki jotain, mikä sai minut hetkeksi hämilläni. Hän nojautui vieläkin lähemmäksi minua, niin että nenänpäämme melkein koskettivat toisiaan. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja pidätin hengitystäni. Mahassani tuntuva kutiava tunne sai jalkani lihakset rentoutumaan. Ne muuttuivat hyytelöksi ja olin varma, että kaatuisin jos ottaisin yhdenkin askeleen. Kuningas tuijotti minua silmiin ja kuiskasi hyvin kolkolla äänellä, joka kaikui käytävällä: - Neiti Nordlund, muistakaa että minä en koskaan unohda. Hän räpäytti silmiään yhden ainoan kerran, ja heitti minuun yhden julman katseen. Sitten hän lähti viitta hulmuten, sydämeni kainalossaan. ~ Kolmen kuun valtakunta antaa nuorelle Ellelle toisen mahdollisuuden aloittaa uusi elämä, täysin uudelta pohjalta. Mutta lähtökohdat eivät ole kovin hääppöiset. Ensimmäinen päivä uudessa maailmassa saa yllättävän käänteen, kun Elle joutuu orjaleirille Alexin kanssa. Odottamattomien tapahtumien jälkeen Elle saa oppia, ettei toinen maailma eroa kovinkaan paljon ihmisten omasta. Päänvaivaa aiheuttaa oikukas kuningas, sekä hänen hovinsa ja myös kadonnut Alex. Miten Ellen käy, kun hän löytää itsensä kammottavasta tilanteesta, josta ei ole ulospääsyä?

Arvoton. Negatiivinen. Turmeltunut. Onneton. Naurettava. Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani kuin varjo joka seuraa isäntäänsä. He eivät näe sitä, he eivät tajua sitä. He luulevat tuntevansa minut, mutta he eivät tiedä puoliakaan. Vain hän voi auttaa minua. Vain hän pystyy vetämään minut takaisin valoon. Vain hän voi pelastaa minut, hän jonka minä rikoin.

Tarina tytöstä, joka halusi kaiken muttei saanut mitään. Tarina pojasta, joka ei halunnut mitään mutta sai kaiken. Tarina vastakohdista, jotka täydentävät toisiaan, ja tarina täydellisyyden epätäydellisyydestä. 16-vuotias tyttö tuntee elävänsä varjossa, josta ei ole poispääsyä. Hän ei ymmärrä ketään saati halua ymmärtää. Hänen mielestään hän on ainoa, jolle ei ole suotu kaikkea kultatarjottimella. Hänen asenteensa ja elämänsä kuitenkin muuttuvat, kun hänen käsityksensä ihmisistä saa kovan kolauksen. Tytön elämään astuu poika, joka ei olekaan niin täydellinen kuin on antanut ymmärtää.