"He ovat sadistisia kusipäitä" Näin orjat kuvailevat jokaista omistajaansa. Heidän elämänsä ei muutenkaan ole helppoa maailmassa, jossa orjat eivät ole muuta kuin esineitä ja elämiä, joita kohdellaan mielensä mukaan. Lunan täytyy tämän lisäksi selvitä toinen toistaan kamalammista omistajista. Häntä on koko ikänsä heitelty omistajalta toiselle, kunnes kohtalo astuu peliin nuoren vihreäsilmäisen miehen muodossa.

Kun näin kannessa olevan kuvan ensimmäistä kertaa, minun täytyi pysähtyä kesken kaiken. Kun näin sen toisen kerran, päätin, että haluan kertoa tuosta kuvasta luettavan tarinan niillekkin, jotka eivät sitä välttämättä niin selvästi näe. Tämän tarinan minä näin, kun katsoin tuota kuvaa. Varoitus: Sisältää jonkin verran raakaa tekstiä.

"Katsos ystävä hyvä kun me kaikki taidamme olla jollain tavalla mutantteja. Ellet ole huomannut, me olemme sydämettömiä tappajia, joille oma henki on pelkkä riippakivi. Me olemme kamalia toisillemme ja itsellemme, emmekä pääse siitä mihinkään. Me olemme ihmisiä, ja ihmiset ovat mutantteja", sanoin, ja painoin aseen liipaisimesta. Highest raking: 1st in Action

"Kuura tarvitsi reaktion, hän ei kestänyt sitä, että Paula oli niin tyyni. Pakko siitäkin oli tuntua joltain. Ei Paula voinut olla päästä varpaisiin, rintalastasta selkärankaan, pelkkää tyyntä hiekkaa. Oli senkin sisällä pakko olla kuohuva meri."

Riipaseva kesäromanssi. Sydänsuruja. Vuosia myöhemmin. "Mä olin sulle vaan kesäheila, mutta sillon mä en vielä tajunnu sitä. Mä olin ihan likka vielä, korviani myöten rakastunu suhun." Paras sijoitus 22.6.2017 #8

Tämä on surullinen tarina nuoresta joka etsii paikkaansa maailmassa samaan aikaan kuin yrittää löytää pakotietä ulos siitä. Tarina joka sisältää monen ihmisen tarinaa. Tarina elävästä kuolemasta.

Kultasakaaleille kunnia on avain Aarasvuoreen. Ilman kunniaansa - he eivät anna itsensä asettua lepoon. Kunnia astelee velan kanssa vierekkäin. Jos kultasakaali velkaantuu ihmiselle - se luo surmansilmukan kyseisen pelastajan sydämen ympärille ja jää elämään sen pelastaneen ihmisen vierelle, kunnes saa kuitattua velkansa. Ariella Hallanvaara ystävystyi kultasakaalin kanssa kuusi vuotta sitten ollessaan 9-vuotias. Neito pelasti huutavan eläimen tulvineesta joesta ja loi sen kanssa vahvan tunnesiteen. Muutaman kuukauden jälkeen sakaali tuli ammutuksi. Kului vuosi ennen kuin Ariella oli saanut vuodatettua viimeisetkin kyyneleensä ystävänsä perään. Mutta mitä tapahtuu, kun Ariella ottaa osaa sotilaskoulutukseen ja tapaa paholaisen nimeltään Hopeavaris? Hopeavarikselle valehtelu ei todellakaan ole ainoa mutka, mitä Hallanvaaran tytär saa matkansa varrelle. Eläminen ilman isää 15-vuotiaaksi asti. Koko Pyhäroudan kaupungin leimaama "hullu eukko" äitinään ja pituutta päästä varpaisiin vain 157 senttiä. Kaikesta huolimatta Ariella ei anna minkään estää päätöksiään. Kun neito päättää jotain - hän myös toteuttaa sen. Hän tahtoi olla kolmoisjohtaja.