Hän luuli, että koko maailma on häntä vastaan ja rakastetuksi tuleminen vain ei ollut häntä varten, kunnes hän tapasi neljä poikaa jotka halusivat muuttaa sen. Varoitus: Kirja saattaa sisältää viiltelyä, syömishäiriötä ja itsemurhaisia ajatuksia. . . Tekstin alkuperäinen kirjoittaja: mrcalibu. Tämä on vain suomennus. En omista tarinan oikeuksia.

Arvoton. Negatiivinen. Turmeltunut. Onneton. Naurettava. Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani kuin varjo joka seuraa isäntäänsä. He eivät näe sitä, he eivät tajua sitä. He luulevat tuntevansa minut, mutta he eivät tiedä puoliakaan. Vain hän voi auttaa minua. Vain hän pystyy vetämään minut takaisin valoon. Vain hän voi pelastaa minut, hän jonka minä rikoin.

"Minä en ole ihminen" sanoin kyyneet silmissä. "Et olekkaan. Olet paljon enemmän." Hän vastasi minulle, mutta en uskonut häntä. Vera on 16-vuotias naisenalku, joka asuu Lontoossa adoptioperheessä, jotka rakastavat häntä, mutta Vera ei usko rakkauteen. Jos häntä rakastettiin, niin miksi hänet hylättiin? Koulussakaan ei mene hyvin. Arvosanoiksi hän kyllä saa A, mutta hän on aina vaikeuksissa, jolloin hänen arvosanansa romahtavat. Hänelle tapahtuu aina jotain outoa veden lähettyvillä ja hän on oikeastaan koko ajan veden tekemisissä, koska Lontoo on sateisimpia paikkoja. Kuka nyt uskoisi tyttöä, jolla on yliluonollisen kirkkaat siniset silmät, joka väittää, että vesi-automaatista suihkuava vesi ei ole hänen syytään, vaikka hän tuijottaa tiivisti vesi-automaattia. Mutta mitä tapahtuu kun Vera huomaa koulussa kolme ihmistä joilla ei ole tavalliset varjot...