Best #1 teenfictionissa Uusi kaupunki, uudet ystävät, vitullista kouludraamaa ja poikaystävä joka osaa muuttua jättimäiseksi karhuksi. "Hän sanoo että olen hänen, että olen hänen sielunsa ja 'lunansa' ja koska hän on alpha, se tekee kai minusta jonkinlaisen kuningattaren." Nadja Moon muuttaa Berooniin ja saa pikkuhiljaa tietoonsa kaupungin historiaa joka muuttuu yhä karmivammaksi. Nadjan jo valmiiksi hektisestä elämästä tulee yhä jännittävämpi, kun hän rakastuu muodonmuuttaja Alphaan ja päätyy keskelle draamaa jota hän on aikaisemmin nähnyt vain televisiossa. *** *** VAROITUS: Kiroilua (Vähän) *** *** Mainintaa päihteistä (vähän) *** *** Mainintaa murhasta (Vähän) *** *** K13 lue omalla vastuulla *** ***Tarinan oikeudet kuuluvat minulle; kuvien oikeudet eivät***

Kun Nadja herää komastaan hänen maailmansa on sortunut hänen ympärillään. Katoamiset jatkuvat Beroonissa joten Nadja alkaa selvittämään Beroonin synkkää salaisuutta. Nadjan muodonmuuttaja (karhu) poikaystävä Ash piilottelee selvästikin Nadjalta asioita ja tietää enemmän, kuin hän myöntää... Nyt kun Nadjan Luna koulutus alkaa ja vaarallinen kuuriitti lähestyy Nadja tuntee yhä vahvemmin pimeyden joka lurkkii kulman takana ja katselee häntä... Jatko-osa Luna veri (Aikaisemmin Bear's mate) kirjalle *** VAROITUS: Kiroilua (Vähän) *** *** Mainintaa päihteistä (vähän) *** *** Mainintaa murhasta (Vähän) *** *** K13 lue omalla vastuulla *** ***Tarinan oikeudet kuuluvat minulle; kuvien oikeudet eivät***

Sininen, Vihreä ja Punainen. Jokaisella heistä on omat murheensa, mutta yksi ei pysty hyväksymään niitä, toiselle niillä ei ole mitään väliä ja kolmas kätkee murheensa syvälle sisimpäänsä. Yksi on paennut, toinen on kadonnut ja kolmas on jätetty yksin. Yksi kaipaa toista, toinen ei halua kaivata ketään ja kukaan ei kaipaa kolmatta. Kuun valossa -kirjan jatko-osa. •Sisältää väkivaltaa ©Kaikki oikeudet pidätetty

Vampyyrit voivat olla arvaamattomia, mutta voiko ihmisen ja vampyyrin yhdessä elosta tulla mitään?

"En myöskään ehdottomasti uskonut vampyyreihin. Ehkä minun olisi pitänyt. Ehkä sinunkin pitäisi. Minä avasin silmäni liian myöhään. Enkä voinut enää perääntyä."

Eräänä täydenkuun yönä Vanessa tapaa metsässä vihreäsilmäisen suden, jolle kertoo tarkoin vartioidun salaisuutensa. Tuo pieni tapaaminen sysää liikkeelle tapahtumien sarjan, jonka eri vaiheissa niin Vanessa kuin kuvioihin ilmestyvä salaperäinen Danielkin joutuu pohtimaan, kuka oikeastaan on ja mihin kuuluu. Vanessan karattua kotoa sysipimeään metsään entiseen ei ole enää paluuta. Daniel heittää koko elämänsä likoon tehdäkseen sen, minkä uskoo olevan oikein. Kirja sisältää väkivaltaa ©Kaikki oikeudet pidätetty Paras sijoitus: #1 in werewolf

Aina ja Ikuisesti on jatko-osa Kolmen Kuun Valtakunta tarinalle. Tätä kirjaa ei voi lukea ilman, että on lukenut ensimmäisen osan! ~Minä pelkäsin. Pelkäsin enemmän kuin koskaan ennen. Pelkäsin kiveä, joka nökötti muiden kivien vierellä. Se oli niin lopullista, niin surullista. Hän oli maan povessa, mullan alla. Hänen hento kehonsa oli maatunut jo muodottomaksi. Madot olivat syöneet hänen kuulaan ihonsa, hänen kauniit tummat silmänsä, hänen pehmeät hiuksensa. Häntä ei enää ollut, hän oli poissa, lopullisesti. Se oli minun vikani, minä tiesin sen. Olin tajunnut virheeni, olin ymmärtänyt kuinka paljon menetin, kun tuomitsin hänet. Kyyneleet sumensivat näkökenttäni, minä pysähdyin hetkeksi ja pyyhin kyyneleet takkini pehmeään kankaaseen. Laskin katseeni hitaasti hautakiveen. Se oli kaunis, kauniimpi kuin muut. Sen päälle oli veistetty pieni tytön hahmo, jolla oli kädessään kukkakimppu. Hautakiven sileään pintaan oli kaiverrettu teksti joka sai sydämeni itkemään: Eleanora Nordlund, syntynyt rakastettuna, kuollut hylättynä. ~ Ellen julma kohtalo saa Kolmen Kuun Valtakunnan horjumaan. Gabrielista tulee oman katkeruutensa orja, joka purkaa surunsa kansalaisiinsa. Kukaan ei välty kuolemantuomiolta hallitsijan edessä, joka ei erota oikeaa väärästä. Itseinhon vallassa Gabriel yrittää etsiä keinoa palauttaa kaikki ennalleen ja uusi ajojahti alkaa, kun hän yrittää etsiä ajankääntäjän käsiinsä. Mutta pystyykö Gabriel korjaamaan elämänsä pahimman virheen, vai tuhoaako hän itsensä lopullisesti?

"Miksi kaikki palvelijat kulkevat noin katse luotuna alaspäin, eivätkä katso minua ikinä silmiin?" Nathaniel kysyi. Eikö hän muka todella tiennyt? "Kun me tulemme linnaan, meille painotetaan ensimmäisenä yhtä sääntöä, säännöistä kaikkein tärkeintä: kuninkaallisia ei saa katsoa suoraan silmiin." *** Tarina, juoni ja henkilöt on mun keksimiä, eli ettehän siis kopioi! Kannen kuva on pinterestistä. ©Akileia

"Se tunne on kamalin tunne mitä maanpäällä voi olla. Kun menettää jotain hyvin kallisarvoista mitä ei voi sanoin kuvata. Se tunne nousee sydämestä kurkkuun, saa sinut halvaantumaan, se saa sinut murtumaan pikku hiljaa pieniksi sirpaleiksi joita on vaikea enää koota yhteen. Äänesi häviää olemattomaksi kuiskaukseksi, näkösi sumenee kyynelistä jotka ovat odottaneet jo kauan vapautta, sitä vapautta jonka olet niiltä itsekkäästi kieltänyt. Et pysty tekemään mitään muuta kuin vajoamaan polvillesi ja antaa kyynelien valua poskillesi. Ja silloin tiedät, että olet menettänyt jotain...jotain sellaista mitä et saa enää koskaan takaisin. " Eletään 1700- lukua. Mestarivarkaan tytär, Marie Silver odottaa oikeudenkäyntiä vankilassa. Kuin taikaiskusta kapteeni Stowe pelastaa hänet odottamattomalla ehdotuksella. Mitä tapahtuu, kun Marie lähtee miehen oppaaksi matkalle, jolta ei puutu vaaroja. Pelkoa herättää pahamaineinen Winters, sekä hänen joukkonsa, joka ei siedä tunkeilijoita alueellaan. Selviääkö Marie hengissä matkalta, joka muuttuu hetki hetkeltä vaarallisemmaksi. ~ Paras sijoitus Historical Fiction #1

Yksi minuutti. Kuusikymmentä sekuntia. Niin pieni hetki, joka voi kuitenkin muuttaa kaiken. Jos olisin sitonut kengännauhojani hetken kauemmin, hän olisi vielä elossa. Jos olisin kiukutellut aamulla, hän hengittäisi vielä. Jos olisin jäänyt seisomaan jalkakäytävälle heidän viereensä, niin minä olisin nyt kuollut. Mutta kohtalo päätti toisin. Hän kuoli, minä en. Hän pääsi taivaaseen, minä jäin maan päälle. Hän sai ikuisen rauhan, minä sain ikuisen kadotuksen. --------- Elisabeth on erilainen sanan kaikessa merkityksessä. Hän on yliviisas outo tyttö, joka on joutunut elämään oman kotinsa vankina vuosia sitten tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Hänen ylisuojeleva isänsä ei päästä tytärtään silmistään pitäen tämän piilossa pahalta maailmalta. Mutta jokainen tekee virheitä, myös Elisabethin isä, joka esittelee tyttärensä miehelle. Miehelle joka on kaikkea muuta kuin hyvää seuraa nuorelle tytölle, joka ei osaa pelätä mitään tai ketään