Miksi tuijotat silmiini niin syvästi? Älä tuijota, älä katso minua. Se en ollut minä, äläkä kysy että kuka. Älä etsi vastausta silmistäni. Haluan olla lukematon. Älä lue minua. Unohda kaikki.

Kultasakaaleille kunnia on avain Aarasvuoreen. Ilman kunniaansa - he eivät anna itsensä asettua lepoon. Kunnia astelee velan kanssa vierekkäin. Jos kultasakaali velkaantuu ihmiselle - se luo surmansilmukan kyseisen pelastajan sydämen ympärille ja jää elämään sen pelastaneen ihmisen vierelle, kunnes saa kuitattua velkansa. Ariella Hallanvaara ystävystyi kultasakaalin kanssa kuusi vuotta sitten ollessaan 9-vuotias. Neito pelasti huutavan eläimen tulvineesta joesta ja loi sen kanssa vahvan tunnesiteen. Muutaman kuukauden jälkeen sakaali tuli ammutuksi. Kului vuosi ennen kuin Ariella oli saanut vuodatettua viimeisetkin kyyneleensä ystävänsä perään. Mutta mitä tapahtuu, kun Ariella ottaa osaa sotilaskoulutukseen ja tapaa paholaisen nimeltään Hopeavaris? Hopeavarikselle valehtelu ei todellakaan ole ainoa mutka, mitä Hallanvaaran tytär saa matkansa varrelle. Eläminen ilman isää 15-vuotiaaksi asti. Koko Pyhäroudan kaupungin leimaama "hullu eukko" äitinään ja pituutta päästä varpaisiin vain 157 senttiä. Kaikesta huolimatta Ariella ei anna minkään estää päätöksiään. Kun neito päättää jotain - hän myös toteuttaa sen. Hän tahtoi olla kolmoisjohtaja.

Valpuri aloittaa piikana Liekinniemen tilalla. Hän iskee oitis silmänsä Alliin, joka vaikuttaa kuitenkin kiertävän hänet kaukaa. Mutta onneksi(?) Valpuri ei ole valmis luopumaan leikistä helpolla. Kevyehkö kesäinen ihmissuhdesoppa historiallisessa kehikossa, höystettynä kahta kepoisemmalla tyttöromanssilla. - 1.5.17 - 17.11.17

Vanhojen tynkien roskalava, osa saattaa olla runomuotoisia pätkiä pidemmistä tarinoistani, osa vaan ajatuksia ja mietteitä. Kaikkea ja ei niin mitään vuodelta 2017.

Kun näin kannessa olevan kuvan ensimmäistä kertaa, minun täytyi pysähtyä kesken kaiken. Kun näin sen toisen kerran, päätin, että haluan kertoa tuosta kuvasta luettavan tarinan niillekkin, jotka eivät sitä välttämättä niin selvästi näe. Tämän tarinan minä näin, kun katsoin tuota kuvaa. Varoitus: Sisältää jonkin verran raakaa tekstiä.

Tämä on surullinen tarina nuoresta joka etsii paikkaansa maailmassa samaan aikaan kuin yrittää löytää pakotietä ulos siitä. Tarina joka sisältää monen ihmisen tarinaa. Tarina elävästä kuolemasta.

Yksi minuutti. Kuusikymmentä sekuntia. Niin pieni hetki, joka voi kuitenkin muuttaa kaiken. Jos olisin sitonut kengännauhojani hetken kauemmin, hän olisi vielä elossa. Jos olisin kiukutellut aamulla, hän hengittäisi vielä. Jos olisin jäänyt seisomaan jalkakäytävälle heidän viereensä, niin minä olisin nyt kuollut. Mutta kohtalo päätti toisin. Hän kuoli, minä en. Hän pääsi taivaaseen, minä jäin maan päälle. Hän sai ikuisen rauhan, minä sain ikuisen kadotuksen. --------- Elisabeth on erilainen sanan kaikessa merkityksessä. Hän on yliviisas outo tyttö, joka on joutunut elämään oman kotinsa vankina vuosia sitten tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Hänen ylisuojeleva isänsä ei päästä tytärtään silmistään pitäen tämän piilossa pahalta maailmalta. Mutta jokainen tekee virheitä, myös Elisabethin isä, joka esittelee tyttärensä miehelle. Miehelle joka on kaikkea muuta kuin hyvää seuraa nuorelle tytölle, joka ei osaa pelätä mitään tai ketään