"Se tunne on kamalin tunne mitä maanpäällä voi olla. Kun menettää jotain hyvin kallisarvoista mitä ei voi sanoin kuvata. Se tunne nousee sydämestä kurkkuun, saa sinut halvaantumaan, se saa sinut murtumaan pikku hiljaa pieniksi sirpaleiksi joita on vaikea enää koota yhteen. Äänesi häviää olemattomaksi kuiskaukseksi, näkösi sumenee kyynelistä jotka ovat odottaneet jo kauan vapautta, sitä vapautta jonka olet niiltä itsekkäästi kieltänyt. Et pysty tekemään mitään muuta kuin vajoamaan polvillesi ja antaa kyynelien valua poskillesi. Ja silloin tiedät, että olet menettänyt jotain...jotain sellaista mitä et saa enää koskaan takaisin. " Eletään 1700- lukua. Mestarivarkaan tytär, Marie Silver odottaa oikeudenkäyntiä vankilassa. Kuin taikaiskusta kapteeni Stowe pelastaa hänet odottamattomalla ehdotuksella. Mitä tapahtuu, kun Marie lähtee miehen oppaaksi matkalle, jolta ei puutu vaaroja. Pelkoa herättää pahamaineinen Winters, sekä hänen joukkonsa, joka ei siedä tunkeilijoita alueellaan. Selviääkö Marie hengissä matkalta, joka muuttuu hetki hetkeltä vaarallisemmaksi. ~ Paras sijoitus Historical Fiction #1

Aina ja Ikuisesti on jatko-osa Kolmen Kuun Valtakunta tarinalle. Tätä kirjaa ei voi lukea ilman, että on lukenut ensimmäisen osan! ~Minä pelkäsin. Pelkäsin enemmän kuin koskaan ennen. Pelkäsin kiveä, joka nökötti muiden kivien vierellä. Se oli niin lopullista, niin surullista. Hän oli maan povessa, mullan alla. Hänen hento kehonsa oli maatunut jo muodottomaksi. Madot olivat syöneet hänen kuulaan ihonsa, hänen kauniit tummat silmänsä, hänen pehmeät hiuksensa. Häntä ei enää ollut, hän oli poissa, lopullisesti. Se oli minun vikani, minä tiesin sen. Olin tajunnut virheeni, olin ymmärtänyt kuinka paljon menetin, kun tuomitsin hänet. Kyyneleet sumensivat näkökenttäni, minä pysähdyin hetkeksi ja pyyhin kyyneleet takkini pehmeään kankaaseen. Laskin katseeni hitaasti hautakiveen. Se oli kaunis, kauniimpi kuin muut. Sen päälle oli veistetty pieni tytön hahmo, jolla oli kädessään kukkakimppu. Hautakiven sileään pintaan oli kaiverrettu teksti joka sai sydämeni itkemään: Eleanora Nordlund, syntynyt rakastettuna, kuollut hylättynä. ~ Ellen julma kohtalo saa Kolmen Kuun Valtakunnan horjumaan. Gabrielista tulee oman katkeruutensa orja, joka purkaa surunsa kansalaisiinsa. Kukaan ei välty kuolemantuomiolta hallitsijan edessä, joka ei erota oikeaa väärästä. Itseinhon vallassa Gabriel yrittää etsiä keinoa palauttaa kaikki ennalleen ja uusi ajojahti alkaa, kun hän yrittää etsiä ajankääntäjän käsiinsä. Mutta pystyykö Gabriel korjaamaan elämänsä pahimman virheen, vai tuhoaako hän itsensä lopullisesti?

JATKO-OSA ANTON TARINALLE. TÄTÄ TARINAA EI VOI LUKEA ILMAN, ETTÄ ON LUKENUT ANTON TARINAN Hänen kanssaan mikään ei ollut koskaan normaalia, mutta rakastin häntä silti. Miksen olisi rakastanut. Hän oli minulle kaikkein tärkein henkilö maailmassa. Hän oli minun toinen puoliskoni, tehty minulle, vain ja ainoastaan minulle. Eihän mikään voisi mennä pieleen, eihän?

Arvoton. Negatiivinen. Turmeltunut. Onneton. Naurettava. Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani kuin varjo joka seuraa isäntäänsä. He eivät näe sitä, he eivät tajua sitä. He luulevat tuntevansa minut, mutta he eivät tiedä puoliakaan. Vain hän voi auttaa minua. Vain hän pystyy vetämään minut takaisin valoon. Vain hän voi pelastaa minut, hän jonka minä rikoin.

Yksi minuutti. Kuusikymmentä sekuntia. Niin pieni hetki, joka voi kuitenkin muuttaa kaiken. Jos olisin sitonut kengännauhojani hetken kauemmin, hän olisi vielä elossa. Jos olisin kiukutellut aamulla, hän hengittäisi vielä. Jos olisin jäänyt seisomaan jalkakäytävälle heidän viereensä, niin minä olisin nyt kuollut. Mutta kohtalo päätti toisin. Hän kuoli, minä en. Hän pääsi taivaaseen, minä jäin maan päälle. Hän sai ikuisen rauhan, minä sain ikuisen kadotuksen. --------- Elisabeth on erilainen sanan kaikessa merkityksessä. Hän on yliviisas outo tyttö, joka on joutunut elämään oman kotinsa vankina vuosia sitten tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Hänen ylisuojeleva isänsä ei päästä tytärtään silmistään pitäen tämän piilossa pahalta maailmalta. Mutta jokainen tekee virheitä, myös Elisabethin isä, joka esittelee tyttärensä miehelle. Miehelle joka on kaikkea muuta kuin hyvää seuraa nuorelle tytölle, joka ei osaa pelätä mitään tai ketään

~ Hän vain tuijotti minua. Hän katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin yrittäen nähdä, puhuinko totta vai en. Mutta minä tuijotin häntä itsevarmana takaisin. En suostunut siirtämään katsettani, en sitten millään. Se olisi heikkoutta ja minähän en halunnut olla heikko, olin vahva! Kuningas ei sanonut mitään. Ei sanaakaan. Olisi ollut paljon helpompaa, jos hän olisi huutanut minulle, jos hän olisi sanonut jotain hyvin sarkastista tai loukkaavaa. Sillä hiljaisuus joka ympäröi meitä, oli mitä epämiellyttävin asia koko maailmassa. Se hiljaisuus oli raskas taakka, joka tuntui painavan sydäntäni kasaan. Lopulta kuningas teki jotain, mikä sai minut hetkeksi hämilläni. Hän nojautui vieläkin lähemmäksi minua, niin että nenänpäämme melkein koskettivat toisiaan. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja pidätin hengitystäni. Mahassani tuntuva kutiava tunne sai jalkani lihakset rentoutumaan. Ne muuttuivat hyytelöksi ja olin varma, että kaatuisin jos ottaisin yhdenkin askeleen. Kuningas tuijotti minua silmiin ja kuiskasi hyvin kolkolla äänellä, joka kaikui käytävällä: - Neiti Nordlund, muistakaa että minä en koskaan unohda. Hän räpäytti silmiään yhden ainoan kerran, ja heitti minuun yhden julman katseen. Sitten hän lähti viitta hulmuten, sydämeni kainalossaan. ~ Kolmen kuun valtakunta antaa nuorelle Ellelle toisen mahdollisuuden aloittaa uusi elämä, täysin uudelta pohjalta. Mutta lähtökohdat eivät ole kovin hääppöiset. Ensimmäinen päivä uudessa maailmassa saa yllättävän käänteen, kun Elle joutuu orjaleirille Alexin kanssa. Odottamattomien tapahtumien jälkeen Elle saa oppia, ettei toinen maailma eroa kovinkaan paljon ihmisten omasta. Päänvaivaa aiheuttaa oikukas kuningas, sekä hänen hovinsa ja myös kadonnut Alex. Miten Ellen käy, kun hän löytää itsensä kammottavasta tilanteesta, josta ei ole ulospääsyä?

Julia on asunut tätinsä luona muutaman vuoden vanhempiensa kuoltua. Julia kohtaa uudessa koulussa elämänsä henkilön, Louisin. Kiusanaan Julialla on kiusaajansa, ja pienenä lisäkiusana kaupunkiin ilmestynyt ex-poikaystävä. Tarina päättyy traagiseen tulipaloon. JATKO-OSAA TULOSSA

Caroline Rosewood kävi viimeistä vuotta Doncasterin lukiossa. Hänen keskiarvonsa oli miltei erinomainen, mutta silti hänellä oli paineita tulevaisuudesta, tarkemmin sanottuna jatko-opiskelupaikasta. Koulun uusi poika, Louis Tomlinson, sekoitti Caron pään, eikä hän todellakaan tiennyt, mihin oli sotkeutumassa. ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ • Louis ei ole kuuluisa tässä, eli One Directionia ei ole olemassa. • Louisin ikää on muutettu, hän käy lukion kolmatta tässä tarinassa (+ muut 1D pojat, jos ne tulee näkymään tässä). • Älä kopioi, olen kirjottanut tekstit itse. • Älä myöskään kopioi kansikuvaa, olen muokannut sen itse, kuva on weheartitistä.

19-vuotias Katherine ei halua reagoida muiden eleisiin häntä kohtaan menneisyydessä tapahtuneen välikohtauksen takia. Hän on onnistunut siinä todella hyvin, kunnes täysin Katherinelle tuntematon poika tulee vierailemaan kouluun, eikä tämän jälkeen jätä tyttöä rauhaan, koska haluaa tietää tästä enemmän. Onnistuuko poika murtamaan Katherinen ympärille muodostuneen muurin, vai joutuuko tämä pettymään ja jatkamaan elämäänsä normaalisti? Se taitaa selvitä lukemalla. :)

Scarlett Hansen on elänyt maailmasta tietämättömänä 10 vuotta. Kun Scarlett onnistuu pakoyrityksessään, hän törmää hädissään pimeällä kadulla herraan, joka pelastaa hänet, lopullisesti. { ©anskuheiii, do NOT copy! } { ongoing } [ achievements : was #3 in fanfiction ]