I did the cover on PicsArt lol {This takes place after the ending of Devilman Crybaby} There he was, down on his knees, weeping before God himself once again. He had nothing he could say, nothing he wanted to say. This time, Ryo has really messed up. I mean, not only had he brought upon the extinction of the human race: he had taken away everything from the one person he loved. He hated how he felt, but he knew he deserved it. Loneliness. Regret. Despair. Loss. What a pathetic sight it must've been; Satan himself, clutching to the remaining half of Akira as he sobbed, when before he had claimed that love didn't exist. But the real surprise was God's words to the fallen angel that lay before him. "I can create a new world."

Louisin ja Harryn intohimoinen tarina jatkuu kun perhesalaisuudet, syvät petokset ja uramahdollisuudet uhkaavat repiä heidät erilleen. HUOM. Tämä on vain suomennos, alkuperäisen version on kirjoittanut käyttäjä imaginator1D Linkki alkuperäiseen versioon: https://www.wattpad.com/story/8409617-after-3 Kannen on tehnyt käyttäjä @Hilla-Maaria

Louis Tomlinson on aktiivinen maailmanvihaaja ja -vihattu. Hänet on lähetetty kesäleirille Tampaan, Floridaan joka kesä viimeisen kolmen vuoden ajan. Tänä kesänä hän sattuu tapaamaan epäkohteliaan Harryn, ja jo ensitapaamisesta asti jokin on ollut vahva heidän kahden välillä. Lähteekö Louis leiriltä jälleen kerran yhtä masentuneena ja yksinäisenä kuin aina ennenkin?

Kansi: LouisStylesxxo ♥ Ja nyt kun sä jokatapauksessa oot täällä, voisit huoletta lukee muutaman ja heittää vaikka pari kommenttiaki c:

"Eniten sattuu se, että joudun teeskentelemään sitä, että olen hetero. Teen tämän heti selväksi; olen homo. Samoin Harry. Kaikki kuitenkin luulevat minua heteroksi, koska joudun aina sanomaan että olen hetero. Mutta meidät on tungettu niin syvälle kaappiin kun mahdollista. Ja sieltä ei ole paluuta." Elämä voi olla hyvin hankalaa. Louis Tomlinson ja Harry Styles voivat tuskin puhua toisilleen julkisesti ilman, että Modest tulee heidän peräänsä. Saati sitten koskea. Sopimuksen mukaan heidän täytyy pysyä kaapissa niin kauan kuin mahdollista. Mutta eräs kaunis päivä he kuitenkin vannoivat, että vielä joku päivä maailma saisi tietää ja Modest saisi maksaa siitä mitä oli tehnyt.

Louis on aina vihannut kesäleiriä, johon hänet vuosi toisensa jälkeen pakotetaan menemään. Hän ei milloinkaan ole vapaaehtoisesti halunnut leirille. Hän ei milloinkaan ole saanut sieltä uusia, pysyviä ystäviä niin kuin esitteessä luvataan. Tai sitä, mitä hän itse etsii. Kesän kestävää romanssia - tai tietenkin mieluummin jotakin pidempää. Jotakin aidompaa. Tänä kesänä kaikki on kuitenkin toisin, kun Louis saa huonetoverikseen Harryn. Harry Stylesin. Tuon vihreäsilmäisen hurmurin, joka aloittaa flirttailun ensimmäisellä kohtaamisella. Ehkä romanssi tänä kesänä olisikin mahdollinen, vai onko sittenkään?

Käyttäytymispsykologian luennoitsija Ayden Andrews tajuaa että hänellä ei ole mitään sitä vastaan että hänen oppilaansa London Peterson suutelee miehiä, kunhan se on hän. PG-17

Vain yksi asia on varma. Kaikki on epävarmaa.

Isän menettäminen ja ero poikaystävän kanssa oli aivan liian rankkaa 17-vuotiaalle Louis Tomlinsonille. Asiaa ei todellakaan auttanut se, että hän joutui muuttamaan aivan vieraaseen kaupunkiin äidin uuden työn takia. Tämä tarkoitti uutta koulua ja uusia ystäviä. Miten mikään pystyy palaamaan enää ennalleen? Mutta mitä tapahtuu kun kuvioihin astuu koulun koripallojoukkueessa pelaava Harry Styles? Onko kaikki silloinkin vain yhtä sekasortoa ja draamaa? - - - #1 in Fanfiction - 15.12.2016, 31.1.2017 & 2.2.2017

"Louis William Tomlinson, kuusitoistavuotias, kotoisin Doncasterista. Louis jonka sinisistä silmistä pidit, se sama ihminen jonka huulet tunsit kerran omillasi, se Louis jolle lupasit olla unohtamatta häntä kun hän päätti lähteä." Kaksi poikaa olivat ahtautuneet samaan tuoliin Sairaalan odotushuoneessa. Sinä olet heistä vasemmanpuoleinen. Kiedoit kätesi vanhemman ystäväsi olanyli hymyillen rauhoittavasti. Ei huolta kaikki järjestyy. Oli tulos mikä tahansa, ajattelit. Hän itki ja se sai suusi vääntymään suruun. "Ei hätää, me selvitään." Sanoit rauhoittavasti. Kaverisi nojasi sinuun jonka ansiosta paitasi kastui hieman. Se ei kuitenkaan haittannut sinua, se oli pienin juttu. Pian edessäsi avautui ovi ja naislääkäri kutsui teidät sisään. Sitten heräät ja muistat missä olet. >EI KOPIOINTIA<