Amber muuttaa perheensä kanssa vuodeksi San Diegosta Miamiin. Mutta mikäs siinä, Amber on tyytyväinen niin kauan, kun meri on lähellä, vaikkei kavereiden jättäminen San Diegoon tunnu helpolta. Hän päättää olla kasvattamatta minkäänlaisia juuria Miamiin, jotta voisi kevyin mielin seuraavana kesänä palata sieltä takaisin kotiin. Passiivinen suhtautuminen paikallisiin ja surffilaudan pitäminen ainoana ystävänä käy aika pian kuitenkin harvinaisen vaikeaksi, kun käsittämättömän hyvännäköinen Brad Stewart -koulun suosituin ja naistenmiehen maineen saanut, tottakai- sattuu yhä useammin hänen tielleen. Eikä Bradia ole kovin yksinkertaista sivuuttaa elämäänkyllästyneellä vilkaisulla kulmien alta.

Olenko kaunis? Laiha, suosittu tai rakastettu? En tietenkään. Olen vain kaikille vaivaksi. Asun kaupungissa, sellaisella syrjäisällä tiellä missä kukaan ei tule katselemaan ja kyselemään vointiani. Kukapa sitä nyt muutenkaan kysyisi... En omista kavereita, he vain pilkkaisivat ja puhuisivat paskaa selkäni takana minusta. Elämäni on täyttä paskaa. Ei minusta välitä kukaan, edes omat vanhempani. He haluavat olla mielummin töissä koko päivän, kuin viettää aikaa tyttärensä kanssa. Ei siinä mitään, olen tottunut siihen. Siihen kipuun jonka elämä minulle tuottaa. Tyttö nimeltä Sade. Se yksinäinen susi, musta lammas ja ruma ankanpoikanen. Myös huora, läski ja ruma ovat tuttuja nimityksiä hänelle. Kaksi vuotta sitten se kaikki alkoi. Kiusaaminen, masennus ja se kaikki laski alamäkeä kuin lapsi pulkalla. Mutta onko mahdollisuus piristymiseen? Jos on, Sade ei usko siihen. Sitten on vielä tämä meidän Daxel. Tietämättömänä Sateen tilanteesta hän haluaa ystävystyä tähän, ja kuka tietää, ehkä hän haluaa olla jotain enemmän. Highest ranking: #2 in romance