"Mut.. mut rakastan sinua!" kuulin Luken huutavan takanani. Silloin pysähdyin. Luke.. kaikista ihmisistä juuri Luke rakastaa minua? Käännyin hitaasti ja näin Luken itkevän maassa ihan hillittömästi. Silloin päätin, että en lähde pois Ps. Cover by. Noelifted

Yksi minuutti. Kuusikymmentä sekuntia. Niin pieni hetki, joka voi kuitenkin muuttaa kaiken. Jos olisin sitonut kengännauhojani hetken kauemmin, hän olisi vielä elossa. Jos olisin kiukutellut aamulla, hän hengittäisi vielä. Jos olisin jäänyt seisomaan jalkakäytävälle heidän viereensä, niin minä olisin nyt kuollut. Mutta kohtalo päätti toisin. Hän kuoli, minä en. Hän pääsi taivaaseen, minä jäin maan päälle. Hän sai ikuisen rauhan, minä sain ikuisen kadotuksen. --------- Elisabeth on erilainen sanan kaikessa merkityksessä. Hän on yliviisas outo tyttö, joka on joutunut elämään oman kotinsa vankina vuosia sitten tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Hänen ylisuojeleva isänsä ei päästä tytärtään silmistään pitäen tämän piilossa pahalta maailmalta. Mutta jokainen tekee virheitä, myös Elisabethin isä, joka esittelee tyttärensä miehelle. Miehelle joka on kaikkea muuta kuin hyvää seuraa nuorelle tytölle, joka ei osaa pelätä mitään tai ketään

~ Hän vain tuijotti minua. Hän katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin yrittäen nähdä, puhuinko totta vai en. Mutta minä tuijotin häntä itsevarmana takaisin. En suostunut siirtämään katsettani, en sitten millään. Se olisi heikkoutta ja minähän en halunnut olla heikko, olin vahva! Kuningas ei sanonut mitään. Ei sanaakaan. Olisi ollut paljon helpompaa, jos hän olisi huutanut minulle, jos hän olisi sanonut jotain hyvin sarkastista tai loukkaavaa. Sillä hiljaisuus joka ympäröi meitä, oli mitä epämiellyttävin asia koko maailmassa. Se hiljaisuus oli raskas taakka, joka tuntui painavan sydäntäni kasaan. Lopulta kuningas teki jotain, mikä sai minut hetkeksi hämilläni. Hän nojautui vieläkin lähemmäksi minua, niin että nenänpäämme melkein koskettivat toisiaan. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja pidätin hengitystäni. Mahassani tuntuva kutiava tunne sai jalkani lihakset rentoutumaan. Ne muuttuivat hyytelöksi ja olin varma, että kaatuisin jos ottaisin yhdenkin askeleen. Kuningas tuijotti minua silmiin ja kuiskasi hyvin kolkolla äänellä, joka kaikui käytävällä: - Neiti Nordlund, muistakaa että minä en koskaan unohda. Hän räpäytti silmiään yhden ainoan kerran, ja heitti minuun yhden julman katseen. Sitten hän lähti viitta hulmuten, sydämeni kainalossaan. ~ Kolmen kuun valtakunta antaa nuorelle Ellelle toisen mahdollisuuden aloittaa uusi elämä, täysin uudelta pohjalta. Mutta lähtökohdat eivät ole kovin hääppöiset. Ensimmäinen päivä uudessa maailmassa saa yllättävän käänteen, kun Elle joutuu orjaleirille Alexin kanssa. Odottamattomien tapahtumien jälkeen Elle saa oppia, ettei toinen maailma eroa kovinkaan paljon ihmisten omasta. Päänvaivaa aiheuttaa oikukas kuningas, sekä hänen hovinsa ja myös kadonnut Alex. Miten Ellen käy, kun hän löytää itsensä kammottavasta tilanteesta, josta ei ole ulospääsyä?

Aina ja Ikuisesti on jatko-osa Kolmen Kuun Valtakunta tarinalle. Tätä kirjaa ei voi lukea ilman, että on lukenut ensimmäisen osan! ~Minä pelkäsin. Pelkäsin enemmän kuin koskaan ennen. Pelkäsin kiveä, joka nökötti muiden kivien vierellä. Se oli niin lopullista, niin surullista. Hän oli maan povessa, mullan alla. Hänen hento kehonsa oli maatunut jo muodottomaksi. Madot olivat syöneet hänen kuulaan ihonsa, hänen kauniit tummat silmänsä, hänen pehmeät hiuksensa. Häntä ei enää ollut, hän oli poissa, lopullisesti. Se oli minun vikani, minä tiesin sen. Olin tajunnut virheeni, olin ymmärtänyt kuinka paljon menetin, kun tuomitsin hänet. Kyyneleet sumensivat näkökenttäni, minä pysähdyin hetkeksi ja pyyhin kyyneleet takkini pehmeään kankaaseen. Laskin katseeni hitaasti hautakiveen. Se oli kaunis, kauniimpi kuin muut. Sen päälle oli veistetty pieni tytön hahmo, jolla oli kädessään kukkakimppu. Hautakiven sileään pintaan oli kaiverrettu teksti joka sai sydämeni itkemään: Eleanora Nordlund, syntynyt rakastettuna, kuollut hylättynä. ~ Ellen julma kohtalo saa Kolmen Kuun Valtakunnan horjumaan. Gabrielista tulee oman katkeruutensa orja, joka purkaa surunsa kansalaisiinsa. Kukaan ei välty kuolemantuomiolta hallitsijan edessä, joka ei erota oikeaa väärästä. Itseinhon vallassa Gabriel yrittää etsiä keinoa palauttaa kaikki ennalleen ja uusi ajojahti alkaa, kun hän yrittää etsiä ajankääntäjän käsiinsä. Mutta pystyykö Gabriel korjaamaan elämänsä pahimman virheen, vai tuhoaako hän itsensä lopullisesti?

OLEN KIRJOITTANUT TÄMÄN 2017, JOTEN LAATU ON MITÄ ON, LUKEKAA UUDEMPAA TUOTANTOANI JOS HALUATTE HYVÄÄ MATSKUA "Jaa minä vai?" "No kukapa muukaan" Justin sanoi ja iski silmää samalla kun nuolaisi täyteläisiä huuliaan. Tästä tulisi aivan saatanan mielenkiintoista! Wimona muuttaa vanhempiensa eron vuoksi Evansvilleen. Koulun penkillä istuu hänen lisäkseen kolme nuorta, Justin, Isla ja Carlisle. Kaksi aivan täysin erilaista 21 vuotiasta joutuvat vastuuseen toisistaan, eikä siitä vaan yksinkertaisesti voi seurata mitään hyvää. Started 7.2.2017 Ended 20.9.2017 @oonabieber/wattpad ©2017 Highest rank, 4th in Fanfiction

Riipaseva kesäromanssi. Sydänsuruja. Vuosia myöhemmin. "Mä olin sulle vaan kesäheila, mutta sillon mä en vielä tajunnu sitä. Mä olin ihan likka vielä, korviani myöten rakastunu suhun." Paras sijoitus 22.6.2017 #8

Arvoton. Negatiivinen. Turmeltunut. Onneton. Naurettava. Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani kuin varjo joka seuraa isäntäänsä. He eivät näe sitä, he eivät tajua sitä. He luulevat tuntevansa minut, mutta he eivät tiedä puoliakaan. Vain hän voi auttaa minua. Vain hän pystyy vetämään minut takaisin valoon. Vain hän voi pelastaa minut, hän jonka minä rikoin.

17-vuotiaan tytön, Amber Mercyn elämästä kertova tarina, jossa sekoittuu surua, iloa, rakkautta ja vihaa. Highest rank: #1 in romance

❝En muuten varmasti tee!❞ huusin parhaalle ystävälleni, Meganille, jonka kanssa kävin juuri hyvin mielenkiintoista keskustelua puhelimessa. Megan halusi minun tekevän Snapchattiin käyttötilin, josta hän jaksoi aina valittaa minulle. Hänen mielestään asuin kiven alla, koska en halunnut käyttää jotain "uutta sensaatiomaista" sovellusta. Mikä siinä sovelluksessa saattoi muka olla niin ihmeellistä? ~~~ Snapchat. En olisi koskaan uskonut, että minä 19-vuotias Elena Lance, Doncasterissa asuva lukion viimeistä luokkaa käyvä oppilas, löytäisin elämäni rakkauden Snapchatista. Niall Horan, maailman kuuluisimman poikabändin jäsen, lataa itsellensä Snapchatin ja löytää muutakin kuin mahtavat filtterit ja My Storyt. Hän löytää rakkautensa. ~~~ Ethän kopioi tekstiäni ilman lupaa, sillä tämä koko kirja on mielikuvitukseni tuotos. Teos on täysin fiktiota: hahmot, miljöö, tapahtumat, ja niiden samankaltaisuus tosielämän henkilöihin tai tapahtumiin ovat vain sattumaa. Vaikka päähenkilöinä onkin julkisuuden henkilöitä, ovat tämän teoksen hahmot fiktiivisiä versioita heistä. Kirja sisältää: • Epäsoveliasta kielenkäyttöä • Seksuaalisia kohtauksia • Päihteiden käyttöä • Surkeaa huumoria Kirjan ensimmäiset luvut kaipaa kielenhuoltoa (ja ovatkin korjaustyön alla), mutta ne paranee kirjan edetessä. Lupaan! Oon myös tosi pahoillani, että 13-vuotias minä kirjotti tän ja uskals vielä kutsua tätä "fanifiktioksi"... Korkein ranking: #1 in Fanfiction // 28.9.2016 ✧