"Rakkaus on klisee. Ihan helvetin paska sellainen." -Nathan Roberts. Oikeaa rakkautta kokematon, ja sisältä rikkoutunut Nathan Roberts, on vankasti sitä mieltä, että rakkaus on typerää ja turhaa. Jos Nathan olisi saanut päättää - cupidin nuoli olisi väistänyt hänet ikuisesti. Mutta vaikka kuinka toivoisi ja anelisi, tunteille ei voi mitään. Ei yhtikäs mitään.

"Katsos ystävä hyvä kun me kaikki taidamme olla jollain tavalla mutantteja. Ellet ole huomannut, me olemme sydämettömiä tappajia, joille oma henki on pelkkä riippakivi. Me olemme kamalia toisillemme ja itsellemme, emmekä pääse siitä mihinkään. Me olemme ihmisiä, ja ihmiset ovat mutantteja", sanoin, ja painoin aseen liipaisimesta. Highest raking: 1st in Action

❝Etkö aio kysyä nimeäni, Curly?❞ Hänen äänensä tihkui vittuilua, ja minä pystyin vain kuvittelemaan vittumaisen virneen hänen huulilleen, vaikken edes tiennyt miltä hän näytti. ❝Ensinnäkin, olen Carly. Toiseksi, no?❞ kysyin töykeästi. ❝Harris. Harris Stewart.❞ ❁ Carly Jenkins on juuri valmistunut collegesta ja elämä näyttää hymyilevän hänelle... Vai hymyileekö? Carlyn koko elämä menee aivan sekaisin, kun hän joutuu veljensä huumekaupan takia vankilaan, ja hänet tuomitaan istumaan vuoden ajaksi tekoa, jota hän ei edes oikeasti ole tehnyt. Eikä siinä ole vielä kaikki: vankila on Lontoossa ja vieläpä miehille tarkoitettu sellainen. Vankilassa hän tosin tapaa hyvin viekkaan ja vitsikkään Harrisin, jonka kasvoja hän ei koskaan näe heidän välillään olevan betoniseinän takia. Voiko ihmiseen rakastua, vaikkei olisi koskaan nähnyt häntä? Sen Carly ainakin oppii, että rakkaus tosiaan on sokea. ❁ Ethän kopioi tekstiäni ilman lupaa, sillä tämä koko kirja on mielikuvitukseni tuotos. Teos on täysin fiktiota: hahmot, miljöö, tapahtumat ja niiden samankaltaisuus tosielämän henkilöihin tai tapahtumiin ovat vain sattumaa. Kirja sisältää: • Epäsoveliasta kielenkäyttöä • Seksuaalisia ja väkivaltaisia kohtauksia • Päihteiden käyttöä Korkein ranking: #1 in Teen Fiction // 25.11.2016 ❁

KOSTO. VOI. ALKAA. ................................................................................................................................................ Melody. Suloinen. Kiltti. Arka. Viaton. Rafael. Armoton. Komea. Sydämetön. Dominoiva. ~ Jokainen Alfa tarvitsee Lunansa, eikä Rafael ole mikään poikkeus. Heidän sielujenvälinen siteensä on epätavallisen vahva, miltei mahdoton vastustaa, mutta Melody haluaa hylätä sen. Hän haluaa hylätä Rafaelin, voimakkaimman ja pelätyimmän Alfan kautta aikojen, mutta Rafael ei aio luopua mistään mitä pitää omanaan. Huom! Kirja sisältää seksuaalisia kohtauksia! Ei herkimmille! En suosittele yleisestiottaen mitään töistäni alle 14-vuotiaille, joissakin kirjoissani ikäraja on vielä korkeanpi. Enhän kuitenkaan halua aiheuttaa järkytyksiä tai turmella teitä :'D Joten jos olet ikäsuositusta nuorempi, luet omalla vastuulla! Ethän kopioi tekstejäni, sillä ne ovat minun omiani! Ikäsuositus 14+ Paras sijoitus werewolf kategoriassa 1# (3.9.2016) Kiitokset ihanasta kannesta @siljawrites😚

Tehdään yksi asia selväksi en ole kohtelias enkä myöskään nöyrä, olen villi ja kyllästynyt elämääni haluan muutosta, joten kapinoin kaikkia tämän koulun oppeja vastaan ikuisesti. Alexandra Wilsson on orpo, ja prinsessa akatemia Vinsesterin kasvatti. Mutta ei suinkaan mikään mallioppilas. Hän on kaikkia koulun oppeja vastaan kapinoiva tyttö. Häpeätahra koulun maineelle ja oikea piikkilihassa, jokaiselle opetajattarelle. Mitä tapahtuu kun tytöllä tulee mitta täyteen entäs, kun prinssi akatemian herrasmiehet saapuvat vierailulle kouluun? Sisältää jonkin verran kiroilua!

"Miksi kaikki palvelijat kulkevat noin katse luotuna alaspäin, eivätkä katso minua ikinä silmiin?" Nathaniel kysyi. Eikö hän muka todella tiennyt? "Kun me tulemme linnaan, meille painotetaan ensimmäisenä yhtä sääntöä, säännöistä kaikkein tärkeintä: kuninkaallisia ei saa katsoa suoraan silmiin." *** Tarina, juoni ja henkilöt on mun keksimiä, eli ettehän siis kopioi! Kannen kuva on pinterestistä. ©Akileia

~ Hän vain tuijotti minua. Hän katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin yrittäen nähdä, puhuinko totta vai en. Mutta minä tuijotin häntä itsevarmana takaisin. En suostunut siirtämään katsettani, en sitten millään. Se olisi heikkoutta ja minähän en halunnut olla heikko, olin vahva! Kuningas ei sanonut mitään. Ei sanaakaan. Olisi ollut paljon helpompaa, jos hän olisi huutanut minulle, jos hän olisi sanonut jotain hyvin sarkastista tai loukkaavaa. Sillä hiljaisuus joka ympäröi meitä, oli mitä epämiellyttävin asia koko maailmassa. Se hiljaisuus oli raskas taakka, joka tuntui painavan sydäntäni kasaan. Lopulta kuningas teki jotain, mikä sai minut hetkeksi hämilläni. Hän nojautui vieläkin lähemmäksi minua, niin että nenänpäämme melkein koskettivat toisiaan. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja pidätin hengitystäni. Mahassani tuntuva kutiava tunne sai jalkani lihakset rentoutumaan. Ne muuttuivat hyytelöksi ja olin varma, että kaatuisin jos ottaisin yhdenkin askeleen. Kuningas tuijotti minua silmiin ja kuiskasi hyvin kolkolla äänellä, joka kaikui käytävällä: - Neiti Nordlund, muistakaa että minä en koskaan unohda. Hän räpäytti silmiään yhden ainoan kerran, ja heitti minuun yhden julman katseen. Sitten hän lähti viitta hulmuten, sydämeni kainalossaan. ~ Kolmen kuun valtakunta antaa nuorelle Ellelle toisen mahdollisuuden aloittaa uusi elämä, täysin uudelta pohjalta. Mutta lähtökohdat eivät ole kovin hääppöiset. Ensimmäinen päivä uudessa maailmassa saa yllättävän käänteen, kun Elle joutuu orjaleirille Alexin kanssa. Odottamattomien tapahtumien jälkeen Elle saa oppia, ettei toinen maailma eroa kovinkaan paljon ihmisten omasta. Päänvaivaa aiheuttaa oikukas kuningas, sekä hänen hovinsa ja myös kadonnut Alex. Miten Ellen käy, kun hän löytää itsensä kammottavasta tilanteesta, josta ei ole ulospääsyä?

En hallinnut kehoani, en pystynyt kommunikoimaan Danielille, en pystynyt kertomaan, että jokin oli sisälläni ja tuhosi minua. Keräsin kaikki voimani, jotta saisin silmäni auki. En nähnyt mitään, en mitään, vain vaaleaa kirkasta valoa. Menin paniikkiin, olin jumissa omassa kehossani. En kuullut enää Danielin ääntä enkä metsän ääniä ympärilläni. Olin täysin turta.

Arvoton. Negatiivinen. Turmeltunut. Onneton. Naurettava. Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani kuin varjo joka seuraa isäntäänsä. He eivät näe sitä, he eivät tajua sitä. He luulevat tuntevansa minut, mutta he eivät tiedä puoliakaan. Vain hän voi auttaa minua. Vain hän pystyy vetämään minut takaisin valoon. Vain hän voi pelastaa minut, hän jonka minä rikoin.

Kaikki alkoi yhdestä lauseesta. Kiusaajani huomasi viiltoni ranteessa. Silloin möläytin sen, "Harmi et mun itsemurha epäonnistu". Poika pelästyi sanojani. Hän ei enää kiusannut minua ja yhtenä päivänä tämä tahtoi tavat minut. Sinä päivänä aloin vähitellen rakastumaan häneen.