Vuosi 3014. Ihmiskunta on palannut takaisin sinne, mistä se on lähtöisinkin: luontoon. Metsässä vallitsee heimojärjestelmä, jonka toimintaa säätelee näennäisesti Pääheimo. Luonnossa on ainoastaan yksi laki: jos jätät heimosi, sinulla ei ole enää menneisyyttä. Kaikki entiseen heimoosi ja elämääsi liittyvä tulee unohtaa. Mutta onko entisen elämän jättäminen taakseen sittenkään niin yksinkertaista? Entä mitä tapahtuu yhteiskunnalle, joka on palannut evoluution alkuun? "Oranssit silmät seuraavat tapahtumia kiinnostuneina, ne tutkivat jokaisen mahdollisuuden ja nauravat sille, mihin kaikista mahdollisuuksista tilanne päättyi. Kuolemaan. Kaikki päättyy aina kuolemaan. Nainen astelee linnun luo, silittää sen rikkinäistä siipeä kuin kyseessä olisi olento, joka ei olisi koskaan elänytkään. Siipi ei ole vain rikki. Se on rikottu. Kun naisen käsi pysähtyy linnun rinnalle, hän yrittää tunnustella, josko henki vielä olisi siellä. Mitään ei tunnu, tummanpunainen veri tahrii valkoiset sormet." - - - Best ranking: #1 in science fiction

"Kädet parantavat. Vaikka autettava ihminen vaihtuu, haavat muuttuvat pahemmiksi, hymy vaihtuu kyyneliin ja silmät väsyvät, kädet vain parantavat. Se on niiden työ, se ainoa asia, jonka vuoksi ne saavat olla olemassa. Ja ne jatkavat. Ne vain jatkavat." Anemone on koko ikänsä kuulunut Suokylälle. Hänen parantajankykynsä ovat luoneet perustan koko pienen yhteisön elämälle, mutta tytölle itselleen ei ole koskaan suotu erinäisiä vapauksia. Koko ikänsä tiedostamattaan kahlittu sydän ei osaa kaivata vapauteen, mutta mitä tapahtuu, kun vapaus tarjotaan kauniina pakettina? Parantajan tarina on pieni kertomus vapaudesta ja sen riistämisestä, ihmisluonteesta, kenties rakkaudestakin. Ja siitä, miten sokeasti olemme valmiita uskomaan. Writer's note: Tämä on ensimmäinen tarina, jonka olen koskaan julkaissut missään. Kirjoitin sen vuonna 2015 ja aloin julkaista blogissani.