nir·va·na a state of perfect happiness; an ideal or idyllic place. where we see what happens when an emptiness that one thought could never be filled is overflowing. when two lost souls find each other. where a broken record plays a perfect harmony. when after years of searching, you find nirvana.

¿"sattuko se?" hän kysyi pieni virne naamallaan?¿ ¿"joo älä yritä, ei sattunu kun tipuin helvetistä, kiitos ku kysyit" sanoin turhautuneena. ¿ ¿"no saanko sitten sun numeron ja nimen söpöläinen?" hän kysyi edelleen se tyhmä virne päällään¿ ¿"Ensiks et, koska en tapaile fuckboita ja tokaks, älä sano mua söpöläiseks, ja vielä kolmanneks, se on Lauret Willos" sanoin takaisin ja lähdin paikalta pois kuullen kuinka tuon pojan kaverit nauroivat. tyhmiä...¿ ?Parhaat sijoitukset? #17 in romance 12.6.2018 #2 in Finland 17.6.2018 #11 in romance 24.6.2018 #4 in romance 7.7.2018 #2 in romance 9.7.2018 (KIITOS NIIN PALJON!!???)

Kamilla kerran hukkasi rakkaan skootterinsa avaimet... ja itsensä siinä samalla. ••• kuva on pinterestistä, kunnia omistajalle aloitettu: 10.7.2019

Mitä sitten, vaikka hän tuleekin uniini joka yö yhtä säkenöivän kauniina kuin ensimmäinen auringonvalon pilkahdus rankkasateen jälkeen. Mitä sitten, vaikka unissani hän suutelee minua pehmeästi taivaan maalatessa sateenkaaren yllemme kaikkine väreineen. Mitä sitten, vaikka hänen pienikin kosketuksensa saa koko kroppani kihelmöimään tavalla, jota poikaystäväni ei ole ikinä saanut aikaan. Ei se tarkoita mitään. Se oli vain hetken mielihäiriö. Sen on pakko olla. *** Tarina sisältää päihteitä, kiroilua sekä seksuaalisia kohtauksia. Älä lue, jos nämä ahdistaa tai koet olevasi liian nuori sellaiseen! PS : Omistan kaikki oikeudet kirjaani, joten ethän ole inhottava ja kopioi tekstejäni! PPS : En omista oikeuksia käyttämiini kuviin, kaikki on Pinterestin syövereistä kaivettuja.

~ Hän vain tuijotti minua. Hän katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin yrittäen nähdä, puhuinko totta vai en. Mutta minä tuijotin häntä itsevarmana takaisin. En suostunut siirtämään katsettani, en sitten millään. Se olisi heikkoutta ja minähän en halunnut olla heikko, olin vahva! Kuningas ei sanonut mitään. Ei sanaakaan. Olisi ollut paljon helpompaa, jos hän olisi huutanut minulle, jos hän olisi sanonut jotain hyvin sarkastista tai loukkaavaa. Sillä hiljaisuus joka ympäröi meitä, oli mitä epämiellyttävin asia koko maailmassa. Se hiljaisuus oli raskas taakka, joka tuntui painavan sydäntäni kasaan. Lopulta kuningas teki jotain, mikä sai minut hetkeksi hämilläni. Hän nojautui vieläkin lähemmäksi minua, niin että nenänpäämme melkein koskettivat toisiaan. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja pidätin hengitystäni. Mahassani tuntuva kutiava tunne sai jalkani lihakset rentoutumaan. Ne muuttuivat hyytelöksi ja olin varma, että kaatuisin jos ottaisin yhdenkin askeleen. Kuningas tuijotti minua silmiin ja kuiskasi hyvin kolkolla äänellä, joka kaikui käytävällä: - Neiti Nordlund, muistakaa että minä en koskaan unohda. Hän räpäytti silmiään yhden ainoan kerran, ja heitti minuun yhden julman katseen. Sitten hän lähti viitta hulmuten, sydämeni kainalossaan. ~ Kolmen kuun valtakunta antaa nuorelle Ellelle toisen mahdollisuuden aloittaa uusi elämä, täysin uudelta pohjalta. Mutta lähtökohdat eivät ole kovin hääppöiset. Ensimmäinen päivä uudessa maailmassa saa yllättävän käänteen, kun Elle joutuu orjaleirille Alexin kanssa. Odottamattomien tapahtumien jälkeen Elle saa oppia, ettei toinen maailma eroa kovinkaan paljon ihmisten omasta. Päänvaivaa aiheuttaa oikukas kuningas, sekä hänen hovinsa ja myös kadonnut Alex. Miten Ellen käy, kun hän löytää itsensä kammottavasta tilanteesta, josta ei ole ulospääsyä?

Järjetön Aggressiivinen Sydämetön Pelkuri Erilainen Rikollinen Olin hirviö. Sieluton piru parka, joka ei saanut haluamaansa rauhaa. Olin tottunut kateellisiin ilmeisiin, mutta ne muuttuivat vuosien varrella halveksiviksi katseiksi. En päässyt enää pakoon, en vaikka yritin. Varjoni sai minut kiinni, se veti minut mukanaan maailmaan, josta ei ollut paluuta. Vain yksi ainoa sielu pystyi pelastamaan minut, mutta tiesin ettei hän koskaan tulisi. Sillä kuka olisi halunnut pelastaa hirviön?

"Mä rakastan sua!" Hän huutaa perääni. Pysähdyn ja käännyn katsomaan häntä. Juoksen pojan syliin ja suutelen häntä. Olemme molemmat märkiä sateesta, mutta se on pienin murheeni. Irtaudun suudelmasta, joka oli täynnä surua ja kaipuutaa. Katson hänen kauniisiin sinisiin silmiinsä. "Mäkin rakastan sua, mutta mun on pakko mennä." Kuiskaan hänen korvaansa ja päästän hänestä irti. ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ Emily on 16- vuotias tyttö, jonka elämä on ollut monimutkaista, mutta mitä tapahtuu kun hän muuttaa isänsä ja veljensä luo Los Angelesiin ja tapaa mysteerisen pojan? Huom.. lue omalla vastuulla..;) ja kirjoitusvirheitä varmasti löytyy.

Eetu käy lukion toista luokkaa ja kuten kuka tahansa 17-vuotias, tuntee hänkin olevan eksyksissä. Välillä kirjaimellisesti, mutta useinmiten kuvainnollisestih itsensä kanssa. Isoveljen kuolema on saanut pohtimaan sitä kuuluisaa elämäntarkoitusta ja mitä tehdä, kun suhde täydellisen tyttöystävän kanssa ei tunnukaan enää niin täydelliseltä. Kuvioihin ilmestyy myös kiharapäinen poika, joka hymyllään hurmaa Eetun ja monen muunkin. Kasvaminen aikuiseksi osottautuukin raskaammaksi kuin nuori mies olisi osannut olettaa, eikä itsensä löytäminen tapahdukaan yhdessä yössä. -------------------------------------------- Hei! Ja tervetuloa lukemaan mun ensimmäistä tarinaa tänne :) Kirjoittaminen on mulle rakas harrastus ja toivon, että tekin tykkäätte tästä! Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja muita ajatuskatkoksia, toivottavasti ne eivät haittaa :) Kommenttia saa ja pitää laittaa, kunhan se on rakentavaa! Kansikuva on vain oma muokkaukseni, alkuperäinen kuva on osoitteesta: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/1e/35/c1/1e35c130516cae106af02d0967508b32.jpg

Tavallinen suomalainen lukiota käyvä tyttö. Maailmankuulu laulaja maailman kuuluisimmasta bändistä. Tyttö luuli ettei hänellä olisi mitään mahdollisuutta tavata miestä...saatikka sitten ystävystyä.

Mitä tapahtuu, kun kaksi tikittävää aikapommia kohtaavat toisensa? Yritys unohtaa toinen on käynyt liian raskaaksi, eikä kumpikaan enää vaivaudu yrittämään. Kaksi omalla tavallaan rikkinäistä ihmistä kohtaavat toisensa jälleen ja mieleen palaa nuoruuden roihuava rakkaus, joka ei ehkä eronkaan jälkeen ole sammunut. Ps. Mulla on niin myötähäpeä tän kirjan laadusta (ja ylipäätään kaikesta) etten pysty edes korjaan tätä, joten lue omalla vastuulla! Kirjotin tän 15-vuotiaana eli tää on kaiken lisäksi aivan järkyttävän lapsellinen!! 😅