//EVLKL-spinoff, sijoittuu aikaan viisi vuotta ennen En voi luvata ku lumetta-novellin tapahtumia// Sinä yönä mä näin Kuuran mun unessa. Se näytti samalta kuin meidän ensimmäisellä tapaamiskerralla, jolloin mun aivojen serotoniinijärjestelmä oli yhdistetty aivan uusiin ulottuvuuksiin. Se oli kaunis ja myyttinen olento, jonka hiusten sinisyys eksyi tuikkien sen kalpeaan ihoon, ja sekottui taustalla olevan metsän hengittävään ja sykkivään vihreään. Kuuran ääni oli yhdistelmä solisevaa puroa ja heliseviä tiukuja, ja sen riutunut keho hohti valoa, joka ei ollut tästä maailmasta. Valoa, joka sattui silmiin, värisi mun sykkveen tahtiin, ja oli arvaamatonta, kuten tyttö itsekin. Kuin pimeää ainetta, joka piti meitä ympäröivän maailman kasassa, ja veti mua puoleensa kurimuksen lailla. TW: Päihteet, seksi, itsetuhoisuus, mt-ongelmat #1 IN TEEN FICTION 29.11.2016-3.12.2016 16.2.2017-18.8.2016

Se tipahti taivaalta. Valkoiset pellavahiukset pystyssä, luonnottoman siniset silmät minua toljottaen.

Tarina siitä, kuinka Senni Sirkkasen koskettava ohjaus ihmismielen synkkyydestä mullistaa pubiteatterin. Tai sitten ei.

"Kuura tarvitsi reaktion, hän ei kestänyt sitä, että Paula oli niin tyyni. Pakko siitäkin oli tuntua joltain. Ei Paula voinut olla päästä varpaisiin, rintalastasta selkärankaan, pelkkää tyyntä hiekkaa. Oli senkin sisällä pakko olla kuohuva meri."