Yksi minuutti. Kuusikymmentä sekuntia. Niin pieni hetki, joka voi kuitenkin muuttaa kaiken. Jos olisin sitonut kengännauhojani hetken kauemmin, hän olisi vielä elossa. Jos olisin kiukutellut aamulla, hän hengittäisi vielä. Jos olisin jäänyt seisomaan jalkakäytävälle heidän viereensä, niin minä olisin nyt kuollut. Mutta kohtalo päätti toisin. Hän kuoli, minä en. Hän pääsi taivaaseen, minä jäin maan päälle. Hän sai ikuisen rauhan, minä sain ikuisen kadotuksen. --------- Elisabeth on erilainen sanan kaikessa merkityksessä. Hän on yliviisas outo tyttö, joka on joutunut elämään oman kotinsa vankina vuosia sitten tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Hänen ylisuojeleva isänsä ei päästä tytärtään silmistään pitäen tämän piilossa pahalta maailmalta. Mutta jokainen tekee virheitä, myös Elisabethin isä, joka esittelee tyttärensä miehelle. Miehelle joka on kaikkea muuta kuin hyvää seuraa nuorelle tytölle, joka ei osaa pelätä mitään tai ketään

KOSTO. VOI. ALKAA. ................................................................................................................................................ Melody. Suloinen. Kiltti. Arka. Viaton. Rafael. Armoton. Komea. Sydämetön. Dominoiva. ~ Jokainen Alfa tarvitsee Lunansa, eikä Rafael ole mikään poikkeus. Heidän sielujenvälinen siteensä on epätavallisen vahva, miltei mahdoton vastustaa, mutta Melody haluaa hylätä sen. Hän haluaa hylätä Rafaelin, voimakkaimman ja pelätyimmän Alfan kautta aikojen, mutta Rafael ei aio luopua mistään mitä pitää omanaan. Huom! Kirja sisältää seksuaalisia kohtauksia! Ei herkimmille! En suosittele yleisestiottaen mitään töistäni alle 14-vuotiaille, joissakin kirjoissani ikäraja on vielä korkeanpi. Enhän kuitenkaan halua aiheuttaa järkytyksiä tai turmella teitä :'D Joten jos olet ikäsuositusta nuorempi, luet omalla vastuulla! Ethän kopioi tekstejäni, sillä ne ovat minun omiani! Ikäsuositus 14+ Paras sijoitus werewolf kategoriassa 1# (3.9.2016) Kiitokset ihanasta kannesta @siljawrites😚

Arvoton. Negatiivinen. Turmeltunut. Onneton. Naurettava. Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani kuin varjo joka seuraa isäntäänsä. He eivät näe sitä, he eivät tajua sitä. He luulevat tuntevansa minut, mutta he eivät tiedä puoliakaan. Vain hän voi auttaa minua. Vain hän pystyy vetämään minut takaisin valoon. Vain hän voi pelastaa minut, hän jonka minä rikoin.

Tehdään yksi asia selväksi en ole kohtelias enkä myöskään nöyrä, olen villi ja kyllästynyt elämääni haluan muutosta, joten kapinoin kaikkia tämän koulun oppeja vastaan ikuisesti. Alexandra Wilsson on orpo, ja prinsessa akatemia Vinsesterin kasvatti. Mutta ei suinkaan mikään mallioppilas. Hän on kaikkia koulun oppeja vastaan kapinoiva tyttö. Häpeätahra koulun maineelle ja oikea piikkilihassa, jokaiselle opetajattarelle. Mitä tapahtuu kun tytöllä tulee mitta täyteen entäs, kun prinssi akatemian herrasmiehet saapuvat vierailulle kouluun? Sisältää jonkin verran kiroilua!

~ Hän vain tuijotti minua. Hän katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin yrittäen nähdä, puhuinko totta vai en. Mutta minä tuijotin häntä itsevarmana takaisin. En suostunut siirtämään katsettani, en sitten millään. Se olisi heikkoutta ja minähän en halunnut olla heikko, olin vahva! Kuningas ei sanonut mitään. Ei sanaakaan. Olisi ollut paljon helpompaa, jos hän olisi huutanut minulle, jos hän olisi sanonut jotain hyvin sarkastista tai loukkaavaa. Sillä hiljaisuus joka ympäröi meitä, oli mitä epämiellyttävin asia koko maailmassa. Se hiljaisuus oli raskas taakka, joka tuntui painavan sydäntäni kasaan. Lopulta kuningas teki jotain, mikä sai minut hetkeksi hämilläni. Hän nojautui vieläkin lähemmäksi minua, niin että nenänpäämme melkein koskettivat toisiaan. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja pidätin hengitystäni. Mahassani tuntuva kutiava tunne sai jalkani lihakset rentoutumaan. Ne muuttuivat hyytelöksi ja olin varma, että kaatuisin jos ottaisin yhdenkin askeleen. Kuningas tuijotti minua silmiin ja kuiskasi hyvin kolkolla äänellä, joka kaikui käytävällä: - Neiti Nordlund, muistakaa että minä en koskaan unohda. Hän räpäytti silmiään yhden ainoan kerran, ja heitti minuun yhden julman katseen. Sitten hän lähti viitta hulmuten, sydämeni kainalossaan. ~ Kolmen kuun valtakunta antaa nuorelle Ellelle toisen mahdollisuuden aloittaa uusi elämä, täysin uudelta pohjalta. Mutta lähtökohdat eivät ole kovin hääppöiset. Ensimmäinen päivä uudessa maailmassa saa yllättävän käänteen, kun Elle joutuu orjaleirille Alexin kanssa. Odottamattomien tapahtumien jälkeen Elle saa oppia, ettei toinen maailma eroa kovinkaan paljon ihmisten omasta. Päänvaivaa aiheuttaa oikukas kuningas, sekä hänen hovinsa ja myös kadonnut Alex. Miten Ellen käy, kun hän löytää itsensä kammottavasta tilanteesta, josta ei ole ulospääsyä?

En hallinnut kehoani, en pystynyt kommunikoimaan Danielille, en pystynyt kertomaan, että jokin oli sisälläni ja tuhosi minua. Keräsin kaikki voimani, jotta saisin silmäni auki. En nähnyt mitään, en mitään, vain vaaleaa kirkasta valoa. Menin paniikkiin, olin jumissa omassa kehossani. En kuullut enää Danielin ääntä enkä metsän ääniä ympärilläni. Olin täysin turta.

"Se tunne on kamalin tunne mitä maanpäällä voi olla. Kun menettää jotain hyvin kallisarvoista mitä ei voi sanoin kuvata. Se tunne nousee sydämestä kurkkuun, saa sinut halvaantumaan, se saa sinut murtumaan pikku hiljaa pieniksi sirpaleiksi joita on vaikea enää koota yhteen. Äänesi häviää olemattomaksi kuiskaukseksi, näkösi sumenee kyynelistä jotka ovat odottaneet jo kauan vapautta, sitä vapautta jonka olet niiltä itsekkäästi kieltänyt. Et pysty tekemään mitään muuta kuin vajoamaan polvillesi ja antaa kyynelien valua poskillesi. Ja silloin tiedät, että olet menettänyt jotain...jotain sellaista mitä et saa enää koskaan takaisin. " Eletään 1700- lukua. Mestarivarkaan tytär, Marie Silver odottaa oikeudenkäyntiä vankilassa. Kuin taikaiskusta kapteeni Stowe pelastaa hänet odottamattomalla ehdotuksella. Mitä tapahtuu, kun Marie lähtee miehen oppaaksi matkalle, jolta ei puutu vaaroja. Pelkoa herättää pahamaineinen Winters, sekä hänen joukkonsa, joka ei siedä tunkeilijoita alueellaan. Selviääkö Marie hengissä matkalta, joka muuttuu hetki hetkeltä vaarallisemmaksi. ~ Paras sijoitus Historical Fiction #1

Maya on 16-vuotias tyttö, joka elää keskellä zombien valtaamaa maailmaa. Kuukausia sitten hän menetti veljensä jonka kanssa hän oli selvinnyt jo yli vuoden. Yllättäen Maya tapaa kolme erittäin kohteliasta (he siis ilman varoitusta rynnivät Mayan autoon ja käskivät kaahata henkensä edestä) miestä, jotka ottavat Mayan leirin jäseneksi. Henkiä lähtee ja kauhua kylvetään kun elossa olevat ihmiset taistelevat hengestään. Ruoka ei kasva puissa eikä vettä enää hanoista tule. Ketkä selviävät elossa? Löytyykö isoveli Mike? Pystyykö Maya tappamaan oman henkensä tähden? Nämä kysymykset kovertavat Mayan mieltä.

Veran ja Alecin tarina ei ole ohitse. "Suurin ja pahin vihollinen olen minä itse itselleni. Ajatukseni hyökkäävät kimppuuni säälimättä, raatelevat jokaisen hetken päivästäni kiduttaen, mutta kuitenkin sen verran harkitusti, etteivät ne tapa. Sykli, se loputon sykli päivästä toiseen." Vera on vetäytynyt sodan melskeestä. Hän ei halua kuin unohtaa kaiken kokemansa ja elää ilman muistojaan. Tai niin hän ainakin itselleen uskottelee. Mutta kun Veralle annetaan tilaisuus auttaa sodassa ja saada muistonsa takaisin, voiko hän kieltäytyä? Päättääkö hän elää turvallisessa epätietoisuudessa vai tarttua uudelleen aseisiin?