Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa omanlaistaan stressiä, sitä vähiten kaipaisi uusia ympyröitä sotkemaan tuttua kuviota. Siitä huolimatta Iivo löytää itsensä seisomasta Kiuruharjun pienen kylälukion aulasta sinä lokakuisena aamuna. Vaatimattoman kyläpahasen kuviot kuitenkin yllättävät. Ei mene kuin hetki, ja Iivo on löytänyt ympärilleen uusia kavereita, kuten yhden alati vitsailevan rokkarin, yhden vehnätukkaisen elovenatytön ja yhden pikkusiskonsa kuolemasta kipuilevan urheilijan. Uudet tuttavuudet ovat tosiaan omaa luokkaansa, mutta yksi nousee suunnittelematta ylitse kaikkien muiden. Se takapulpetin hiljainen, huppupäinen poika, jolla on vakavat kasvot ja tupakanhajuinen talvitakki, eikä kovinkaan paljon kavereita. Ja ennen kuin Iivo ehtii edes tajuta, on hän onnistunut vetämään itsensä mukaan johonkin sellaiseen, josta ei ole enää paluuta. Unelias pikkukylä kätkee sisäänsä kipeämpiä tarinoita, kuin Iivo olisi koskaan voinut arvatakaan. . . . VALMIS! Ja kaipaa kauheasti punakynää... 😭 Varoitukset: väkivalta, päihteet, seksi Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!

"Katsos ystävä hyvä kun me kaikki taidamme olla jollain tavalla mutantteja. Ellet ole huomannut, me olemme sydämettömiä tappajia, joille oma henki on pelkkä riippakivi. Me olemme kamalia toisillemme ja itsellemme, emmekä pääse siitä mihinkään. Me olemme ihmisiä, ja ihmiset ovat mutantteja", sanoin, ja painoin aseen liipaisimesta. Highest raking: 1st in Action

« Ja niin minä menin metsään, jonne meneminen oli kiellettyä. » ☾ Prologi on sisällä kirjassa. Avaa siis kirja ja uppoudu tarinaan. -- Kaikki mitä luet tästä kirjasta, on mun mielikuvituksen tuotetta. Kaikki oikeudet on siis mulla, ethän kopioi! ©Akileia

"Miksi kaikki palvelijat kulkevat noin katse luotuna alaspäin, eivätkä katso minua ikinä silmiin?" Nathaniel kysyi. Eikö hän muka todella tiennyt? "Kun me tulemme linnaan, meille painotetaan ensimmäisenä yhtä sääntöä, säännöistä kaikkein tärkeintä: kuninkaallisia ei saa katsoa suoraan silmiin." *** Tarina, juoni ja henkilöt on mun keksimiä, eli ettehän siis kopioi! Kannen kuva on pinterestistä. ©Akileia

Varmaan jokaisen pikkutytön unelma on joskus ollut olla prinsessa. Tanssia suuressa juhlasalissa, vieraiden ympäröimänä. Pukeutua kauniisiin ja röyhelöisiin prinsessamekkoihin. Astella pitkin linnan käytäviä. Ja lopussa, mennä naimisiin unelmien prinssin kanssa. Mutta entä jos jokaisella tarinalla ei olekaan onnellista loppua? Entä jos jokainen tyttö ei saavutakaan unelmiensa pilvilinnoja?

Tehdään yksi asia selväksi en ole kohtelias enkä myöskään nöyrä, olen villi ja kyllästynyt elämääni haluan muutosta, joten kapinoin kaikkia tämän koulun oppeja vastaan ikuisesti. Alexandra Wilsson on orpo, ja prinsessa akatemia Vinsesterin kasvatti. Mutta ei suinkaan mikään mallioppilas. Hän on kaikkia koulun oppeja vastaan kapinoiva tyttö. Häpeätahra koulun maineelle ja oikea piikkilihassa, jokaiselle opetajattarelle. Mitä tapahtuu kun tytöllä tulee mitta täyteen entäs, kun prinssi akatemian herrasmiehet saapuvat vierailulle kouluun? Sisältää jonkin verran kiroilua!

Tarina tytöstä, joka halusi kaiken muttei saanut mitään. Tarina pojasta, joka ei halunnut mitään mutta sai kaiken. Tarina vastakohdista, jotka täydentävät toisiaan, ja tarina täydellisyyden epätäydellisyydestä. 16-vuotias tyttö tuntee elävänsä varjossa, josta ei ole poispääsyä. Hän ei ymmärrä ketään saati halua ymmärtää. Hänen mielestään hän on ainoa, jolle ei ole suotu kaikkea kultatarjottimella. Hänen asenteensa ja elämänsä kuitenkin muuttuvat, kun hänen käsityksensä ihmisistä saa kovan kolauksen. Tytön elämään astuu poika, joka ei olekaan niin täydellinen kuin on antanut ymmärtää.