Iida: Mä ajattelin, että Joona oli vastenmielinen idiootti, mutta sitä oli pakko kestää, koska olin Eetun ja Nikon kaveri. Mun pää oli sekaisin kaikesta, eikä kaikki mitä Joona teki auttanut yhtään. Siksi mä mietinkin, miksi mä päädyin sen ovelle ja miten joku sen kaltainen voisi muuttua. Oliko sen parannus vain illuusio, joka sortuisi nopeampaa kuin se pilvilinna, jossa olin onnettomuuden jälkeen elänyt menetettyäni sen kaiken mitä mulla oli ja kuka olin? Tai pystyisinkö enää elämään itseni vuoksi. DISCLAIMER: kuolemaa, mielenterveysongelmia, päihderiippuvuutta ja alkoholin käyttöä! Vahvaa kieltä! Stay safe, älkää lukeko jos nämä ahdistaa❤

Kun Minttu lähti valmistujaisbileiden jälkeen nasta laudassa kohti Helsinkiä, hän vannoi, ettei enää palaa takaisin. Ei ainakaan vuotta myöhemmin maitojunalla, häntä koipien välissä. Mukana palasi pieni nyytti muistona lakkiaisyöltä, lompakossa pari viiskymppistä ja takakontissa omaisuus roskapusseihin sullottuna. Yritys aloittaa elämä alusta mutkistuu, kun kuvaan astuu komea poikamies naapurista ja tuttu kasvo menneisyydestä. Kysymys kuuluu kuitenkin kenellä on rooli tulevaisuudessa? 29.9.2015 #3 Teen fiction :)

"Sain sinut kiinni, varkaiden kuningatar." Aina isänsä lähdöstä asti Lilia on elättänyt perheensä keinoja kaihtamatta. Hän on väistelemättä ottanut sairaan äitinsä ja nuoren siskonsa tulevaisuudet käsiinsä. Hän on sulkenut itsensä paksun kuoren sisään, eikä ole jättänyt tunteille sijaa. Sitten hän tapaa Nicholaksen, ja kaikki vanha on heittämällä poissa. Nicholas on prinssi, josta on tarkoitus tulla Athellan kuningas hänen isänsä jälkeen. Isän, joka on koko Nicholaksen elämän ajan saanut hänet murtumaan palasiksi. Kun Nicholas löytää Lilian mukana tavan teipata haurasta sydäntään takaisin kokoon, on edessä pitkä ja kivikkoinen tie. Kysymys on enää siitä, jaksavatko he kulkea sen tien yhdessä. "Varo, etten karkaa taas." • Tarina sisältää lievästi väkivaltaa, joten jos et tunne oloasi mukavaksi sen suhteen, suosittelen, että jätät väliin! :) • Ensimmäinen tarinani täällä - korjaukset ja kommentit ovat aina tervetulleita! Yritän päivittää osia aina kun saan kirjoitetuksi (en lupaa että usein) :)

"He tulivat jonoissa. Olkapäille oli asetettu valkoisia viittoja merkiksi toimituksen häpeällisyydestä. Valkoinen väri muistutuksena siitä, mitä he eivät voineet saavuttaa. Minä kuitenkin tiesin totuuden pelkästään katsomalla heitä silmiin, joissa pelko lepatti liekin lailla saaden koko olemuksen näyttämään lasinhauraalta. He kuvittelivat pelkäävänsä minua ja mustekääröjensä sisältöä, mutta se en ollut minä, kenen kuvaa he eivät kestäneet havaita ikisyvän altaan pinnasta." Athalassa ihmisten pahat teot kertyvät musteeksi kääröihin. Keväisin Musteenkantajaksi kutsuttu, pyhitetty olento vapauttaa kansan musteensa painosta - sen jälkeen he voivat aloittaa kaiken alusta. Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä toimituksen luonteeseen. Valheet ja epäilyt mustaavat maailmaa entisestään. Kuinka paljon kansalta pimitetään, ja kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään saadakseen tietää? Musteenkantaja kertoo ihmisyydestä sen eri puolilta. Se kertoo niistä, jotka olivat valmiita ottamaan selvää - ihmisistä, jotka tekivät kaikkensa ymmärtääkseen mustavalkoiseksi käynyttä maailmaa. Musteenkantaja on tarina häpeästä, ylpeydestä sekä kaiken alta valon lailla kuultavasta toivosta.

Tuulia vihaa jääkiekkoilijoita tai on ainakin tehnyt niin siitä asti kun yksi heistä särki hänen sydämmensä. Jääkiekkoilija oli myös yksi syy miksi hän oli nyt Tampereella valmentaja isänsä kanssa asumassa ja aloittamassa lukion toisen luokan keskellä syksyä uudessa koulussa. Tuulia vannoi ettei lankeaisi enää jääkiekkoilijoiden harhoihin mutta sattuipas sopivasti, hän tapasi yhden juuri heti ekana päivänä. Ja tämä oli sitä sorttia joka ei vähällä luovuta.

Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa omanlaistaan stressiä, sitä vähiten kaipaisi uusia ympyröitä sotkemaan tuttua kuviota. Siitä huolimatta Iivo löytää itsensä seisomasta Kiuruharjun pienen kylälukion aulasta sinä lokakuisena aamuna. Vaatimattoman kyläpahasen kuviot kuitenkin yllättävät. Ei mene kuin hetki, ja Iivo on löytänyt ympärilleen uusia kavereita, kuten yhden alati vitsailevan rokkarin, yhden vehnätukkaisen elovenatytön ja yhden pikkusiskonsa kuolemasta kipuilevan urheilijan. Uudet tuttavuudet ovat tosiaan omaa luokkaansa, mutta yksi nousee suunnittelematta ylitse kaikkien muiden. Se takapulpetin hiljainen, huppupäinen poika, jolla on vakavat kasvot ja tupakanhajuinen talvitakki, eikä kovinkaan paljon kavereita. Ja ennen kuin Iivo ehtii edes tajuta, on hän onnistunut vetämään itsensä mukaan johonkin sellaiseen, josta ei ole enää paluuta. Unelias pikkukylä kätkee sisäänsä kipeämpiä tarinoita, kuin Iivo olisi koskaan voinut arvatakaan. . . . VALMIS! Ja kaipaa kauheasti punakynää... 😭 Varoitukset: väkivalta, päihteet, seksi Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!

"Satutitko sä sun polves kun tipuit taivaasta" nojasin uuden tytön lokeron viereen ja laitoin parhaan ilmeeni kehiin. Taas yksi uusi tyttö joka tulee rakastumaan muhun epätoivoisesti. Tyttö paiskaisee lokeronsa kiinni ja katsoo minua hymyillen. "Yksi; väitätkö sä että mä oon paholainen? Ja toinen; ei, koska mun poikaystävä otti mut kiinni" tyttö painotti sanaa poikaystävä, sitten hän vain virnisti minulle ja lähti. Se ees ei halunnut antaa sen numeroa mulle? --- Eli siis tarina kertoo 17 vuotiaan Alex Lowerhallin elämästä, joka on koulunsa tyypillinen 'bad boy'. Alex saa kaiken ja kenet haluaa. Kaikki tytöt koulussa kuolaavat hänen peräänsä ja kaikki pojat kadehtivat häntä. Mutta kouluun tulee uusi tyttö joka ei näytä kiinnostusta Alexia kohtaan. Alex yrittää saada tytön rakastumaan tähän, mutta meneekö roolit sekaisin ja Alex rakastuukin uuten tyttöön? #1 Romance 14.5.2017 #1 Romantiikka 15.12.2018