Seitsemäntoista vuotias Viljami on kolmanneksi vanhin lapsi kymmenhenkisen lestadiolaisperheen jäsenenä. Viljamin usko joutuu kovalle koetukselle tet-jakson aikana, missä joudutaan keskellä ristitulta jossa kumpikin valinta suuntaan tai toiseen saa aikaan särkyneitä sydämiä. Usko on vahva, mutta niin ovat myös epätavalliset tuntemukset väärää ihmistä kohtaan. Voisivatko usko ja rakkaus ikinä toimia ongelmitta yhdessä?

Kolme päivää hökkelissä keskellä metsää. Luukas ei tiedä miten olla Jarin kanssa. Eivät he olleet hengailleet kahdestaan ennen tätä ja nyt he ovat kahdestaan eristyksissä ulkomaailmasta Lapin metsiköissä. Ehkä punan poskilta ja sydämentykytykset voi piilottaa kuusen oksien taakse. Kerron teille pienen tavallaan rakkaustarinan kahdesta nuoresta miehestä metsänkeskellä. Eräjorman ja kaupunginpojan kohtaamisesta.

"Missä vitun välissä mä oon alkanut tykätä miehistä?" kysyin retorisesti. "Miehet on ihania", Sakari kommentoi. "Sukuvika, taas." "Tää on helvetin huono idea", sanoin itselleni ja isoveljeni tuhahti. "Sanopa elä muuta. Mut sä meet kuitenkin?" "Mä meen kuitenkin."

Nuori nainen, jolla on diagnooseja yli oman tarpeen. Pettymyksen kohdannut mies, joka osoitettiin häntä opastamaan.. Toinen rypee itsesäälissä, toinen taistelee sitä vastaan. Kaksi vahvaa luonnetta alituisesti törmäyskurssilla. Voiko sellaisesta syntyä edes ystävyyttä? Romanssistahan ei kannata puhuakaan. Huom! Alkuperäinen versio, sisältää kiusallisen paljon asia- ja kirjoitusvirheitä. Uudistettu versio työn alla häilyvällä aikataululla.

Eetu käy lukion toista luokkaa ja kuten kuka tahansa 17-vuotias, tuntee hänkin olevan eksyksissä. Välillä kirjaimellisesti, mutta useinmiten kuvainnollisestih itsensä kanssa. Isoveljen kuolema on saanut pohtimaan sitä kuuluisaa elämäntarkoitusta ja mitä tehdä, kun suhde täydellisen tyttöystävän kanssa ei tunnukaan enää niin täydelliseltä. Kuvioihin ilmestyy myös kiharapäinen poika, joka hymyllään hurmaa Eetun ja monen muunkin. Kasvaminen aikuiseksi osottautuukin raskaammaksi kuin nuori mies olisi osannut olettaa, eikä itsensä löytäminen tapahdukaan yhdessä yössä. -------------------------------------------- Hei! Ja tervetuloa lukemaan mun ensimmäistä tarinaa tänne :) Kirjoittaminen on mulle rakas harrastus ja toivon, että tekin tykkäätte tästä! Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja muita ajatuskatkoksia, toivottavasti ne eivät haittaa :) Kommenttia saa ja pitää laittaa, kunhan se on rakentavaa! Kansikuva on vain oma muokkaukseni, alkuperäinen kuva on osoitteesta: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/1e/35/c1/1e35c130516cae106af02d0967508b32.jpg

Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa omanlaistaan stressiä, sitä vähiten kaipaisi uusia ympyröitä sotkemaan tuttua kuviota. Siitä huolimatta Iivo löytää itsensä seisomasta Kiuruharjun pienen kylälukion aulasta sinä lokakuisena aamuna. Vaatimattoman kyläpahasen kuviot kuitenkin yllättävät. Ei mene kuin hetki, ja Iivo on löytänyt ympärilleen uusia kavereita, kuten yhden alati vitsailevan rokkarin, yhden vehnätukkaisen elovenatytön ja yhden pikkusiskonsa kuolemasta kipuilevan urheilijan. Uudet tuttavuudet ovat tosiaan omaa luokkaansa, mutta yksi nousee suunnittelematta ylitse kaikkien muiden. Se takapulpetin hiljainen, huppupäinen poika, jolla on vakavat kasvot ja tupakanhajuinen talvitakki, eikä kovinkaan paljon kavereita. Ja ennen kuin Iivo ehtii edes tajuta, on hän onnistunut vetämään itsensä mukaan johonkin sellaiseen, josta ei ole enää paluuta. Unelias pikkukylä kätkee sisäänsä kipeämpiä tarinoita, kuin Iivo olisi koskaan voinut arvatakaan. . . . VALMIS! Ja kaipaa kauheasti punakynää... 😭 Varoitukset: väkivalta, päihteet, seksi Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!