Valtimoni kohdalla oli ylhäältä kaartuva viiva, jonka lopussa oli spiraali. Se näytti tatuoinnilta, mutten ollut todellakaan ottanut sitä. Isä tappaisi minut. "Mistä se tuli? Enhän minä ole ollut humalassakaan ja mennyt tatuoijalle-" "Urpo kun se ei ole tatuointi." Aidan mutisi ja laski hihani takaisin. "Se on ikään kuin syntymämerkki, joka tuli esiin täytettyäsi 16. Se on vedenpitävä todiste siitä, että olet velho."

Arvoton. Negatiivinen. Turmeltunut. Onneton. Naurettava. Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani kuin varjo joka seuraa isäntäänsä. He eivät näe sitä, he eivät tajua sitä. He luulevat tuntevansa minut, mutta he eivät tiedä puoliakaan. Vain hän voi auttaa minua. Vain hän pystyy vetämään minut takaisin valoon. Vain hän voi pelastaa minut, hän jonka minä rikoin.