Ennen sitä päivää, kun Rose Kuroi tapasi mysteerejä täynnä olevan pojan, hän ei uskonut aaveisiin tai kummitustarinoihin. Jo samana päivänä ensitapaamisestaan Leuksen kanssa - neidon omasta elämästä oli muodostunut vuosisadan kauhukertomus. Jatkuvat elämänmuutokset ja pelottavat kohtaamiset vaarallisen mustahiuksisen pojan kanssa, ajavat Rosen todellisuuteen, jossa hänen on tehtävä jatkuvasti hankalia päätöksiä ja lopetettava muiden analysoiminen sekä jokaiseen tilanteeseen tieteellisen selityksen keksimisen. Asiat joita hänelle tapahtui, oli totta. Puhdasta faktaa. Hänen oli hyväksyttävä se, vaikka se mahdottomalta kuulostikin. Tämä oli hänen todellisuutensa. ~~ korkein sijoitus: #1 fantasia ///En omista mitään kuvista joita liitän lukuihin ellen siitä erikseen mainitse.

Jatko-osa "Rose Kuroi ja Musta Ruusu" -novellille.

~ Hän vain tuijotti minua. Hän katsoi minua suoraan silmiin, aivan kuin yrittäen nähdä, puhuinko totta vai en. Mutta minä tuijotin häntä itsevarmana takaisin. En suostunut siirtämään katsettani, en sitten millään. Se olisi heikkoutta ja minähän en halunnut olla heikko, olin vahva! Kuningas ei sanonut mitään. Ei sanaakaan. Olisi ollut paljon helpompaa, jos hän olisi huutanut minulle, jos hän olisi sanonut jotain hyvin sarkastista tai loukkaavaa. Sillä hiljaisuus joka ympäröi meitä, oli mitä epämiellyttävin asia koko maailmassa. Se hiljaisuus oli raskas taakka, joka tuntui painavan sydäntäni kasaan. Lopulta kuningas teki jotain, mikä sai minut hetkeksi hämilläni. Hän nojautui vieläkin lähemmäksi minua, niin että nenänpäämme melkein koskettivat toisiaan. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja pidätin hengitystäni. Mahassani tuntuva kutiava tunne sai jalkani lihakset rentoutumaan. Ne muuttuivat hyytelöksi ja olin varma, että kaatuisin jos ottaisin yhdenkin askeleen. Kuningas tuijotti minua silmiin ja kuiskasi hyvin kolkolla äänellä, joka kaikui käytävällä: - Neiti Nordlund, muistakaa että minä en koskaan unohda. Hän räpäytti silmiään yhden ainoan kerran, ja heitti minuun yhden julman katseen. Sitten hän lähti viitta hulmuten, sydämeni kainalossaan. ~ Kolmen kuun valtakunta antaa nuorelle Ellelle toisen mahdollisuuden aloittaa uusi elämä, täysin uudelta pohjalta. Mutta lähtökohdat eivät ole kovin hääppöiset. Ensimmäinen päivä uudessa maailmassa saa yllättävän käänteen, kun Elle joutuu orjaleirille Alexin kanssa. Odottamattomien tapahtumien jälkeen Elle saa oppia, ettei toinen maailma eroa kovinkaan paljon ihmisten omasta. Päänvaivaa aiheuttaa oikukas kuningas, sekä hänen hovinsa ja myös kadonnut Alex. Miten Ellen käy, kun hän löytää itsensä kammottavasta tilanteesta, josta ei ole ulospääsyä?

Aina ja Ikuisesti on jatko-osa Kolmen Kuun Valtakunta tarinalle. Tätä kirjaa ei voi lukea ilman, että on lukenut ensimmäisen osan! ~Minä pelkäsin. Pelkäsin enemmän kuin koskaan ennen. Pelkäsin kiveä, joka nökötti muiden kivien vierellä. Se oli niin lopullista, niin surullista. Hän oli maan povessa, mullan alla. Hänen hento kehonsa oli maatunut jo muodottomaksi. Madot olivat syöneet hänen kuulaan ihonsa, hänen kauniit tummat silmänsä, hänen pehmeät hiuksensa. Häntä ei enää ollut, hän oli poissa, lopullisesti. Se oli minun vikani, minä tiesin sen. Olin tajunnut virheeni, olin ymmärtänyt kuinka paljon menetin, kun tuomitsin hänet. Kyyneleet sumensivat näkökenttäni, minä pysähdyin hetkeksi ja pyyhin kyyneleet takkini pehmeään kankaaseen. Laskin katseeni hitaasti hautakiveen. Se oli kaunis, kauniimpi kuin muut. Sen päälle oli veistetty pieni tytön hahmo, jolla oli kädessään kukkakimppu. Hautakiven sileään pintaan oli kaiverrettu teksti joka sai sydämeni itkemään: Eleanora Nordlund, syntynyt rakastettuna, kuollut hylättynä. ~ Ellen julma kohtalo saa Kolmen Kuun Valtakunnan horjumaan. Gabrielista tulee oman katkeruutensa orja, joka purkaa surunsa kansalaisiinsa. Kukaan ei välty kuolemantuomiolta hallitsijan edessä, joka ei erota oikeaa väärästä. Itseinhon vallassa Gabriel yrittää etsiä keinoa palauttaa kaikki ennalleen ja uusi ajojahti alkaa, kun hän yrittää etsiä ajankääntäjän käsiinsä. Mutta pystyykö Gabriel korjaamaan elämänsä pahimman virheen, vai tuhoaako hän itsensä lopullisesti?

Arvoton. Negatiivinen. Turmeltunut. Onneton. Naurettava. Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani kuin varjo joka seuraa isäntäänsä. He eivät näe sitä, he eivät tajua sitä. He luulevat tuntevansa minut, mutta he eivät tiedä puoliakaan. Vain hän voi auttaa minua. Vain hän pystyy vetämään minut takaisin valoon. Vain hän voi pelastaa minut, hän jonka minä rikoin.

Valtimoni kohdalla oli ylhäältä kaartuva viiva, jonka lopussa oli spiraali. Se näytti tatuoinnilta, mutten ollut todellakaan ottanut sitä. Isä tappaisi minut. "Mistä se tuli? Enhän minä ole ollut humalassakaan ja mennyt tatuoijalle-" "Urpo kun se ei ole tatuointi." Aidan mutisi ja laski hihani takaisin. "Se on ikään kuin syntymämerkki, joka tuli esiin täytettyäsi 16. Se on vedenpitävä todiste siitä, että olet velho."

Täydentävätkö vastakohdat todella toisiaan? 17-vuotiaat pojat Reetu ja Sake kamppailevat seksuaalisuutensa, itsensä ja toistensa kanssa. Highest ranking in romance: #1 ❤️ Highest ranking in boys: #1 ❤️

"Pieni vihje näin ystävien kesken - jos et kerran ole rakastunut häneen, sinun kannattaisi ehkä lakata tulemasta ammutuksi hänen vuokseen." Red Stron. Jassminadara Thomas. Cardiffin poliisin henkirikosyksikkö. Murhaajien nappaaminen Walesissa ei ole koskaan ollut - eh, räjähdysalttiimpaa. Best ranking: #1st in mystery. ** Varoitukset: Päähenkilöt ovat murhatutkijoita, joten tarinassa kuvataan murhatutkimusta ja väkivallan uhreja. Disclaimer: Tarinan idean pohjana toimii muualla kirjoittamani HP-fanfiction, joten vaikka suurin osa maailmasta on originaalia, alkuperäisen ficin muistoina vilahtelee satunnaisia sivuhahmoja Harry Potter -kirjoista (tarinan seuraaminen ei vaadi HP-maailman tuntemusta). Näiden hahmojen osalta kaikki kunnia kuuluu J.K. Rowlingille, eikä tämän tekstin kirjoittaja ansaitse tekstillään sen enempää rahallista kuin muutakaan materiaalista hyötyä. Muut henkilöt (sis. pääkaksikon) sekä tarina ja juoni ovat omaa käsialaani, ja näiden osalta all rights reserved :)

❝Etkö aio kysyä nimeäni, Curly?❞ Hänen äänensä tihkui vittuilua, ja minä pystyin vain kuvittelemaan vittumaisen virneen hänen huulilleen, vaikken edes tiennyt miltä hän näytti. ❝Ensinnäkin, olen Carly. Toiseksi, no?❞ kysyin töykeästi. ❝Harris. Harris Stewart.❞ ❁ Carly Jenkins on juuri valmistunut collegesta ja elämä näyttää hymyilevän hänelle... Vai hymyileekö? Carlyn koko elämä menee aivan sekaisin, kun hän joutuu veljensä huumekaupan takia vankilaan, ja hänet tuomitaan istumaan vuoden ajaksi tekoa, jota hän ei edes oikeasti ole tehnyt. Eikä siinä ole vielä kaikki: vankila on Lontoossa ja vieläpä miehille tarkoitettu sellainen. Vankilassa hän tosin tapaa hyvin viekkaan ja vitsikkään Harrisin, jonka kasvoja hän ei koskaan näe heidän välillään olevan betoniseinän takia. Voiko ihmiseen rakastua, vaikkei olisi koskaan nähnyt häntä? Sen Carly ainakin oppii, että rakkaus tosiaan on sokea. ❁ Ethän kopioi tekstiäni ilman lupaa, sillä tämä koko kirja on mielikuvitukseni tuotos. Teos on täysin fiktiota: hahmot, miljöö, tapahtumat ja niiden samankaltaisuus tosielämän henkilöihin tai tapahtumiin ovat vain sattumaa. Kirja sisältää: • Epäsoveliasta kielenkäyttöä • Seksuaalisia ja väkivaltaisia kohtauksia • Päihteiden käyttöä Korkein ranking: #1 in Teen Fiction // 25.11.2016 ❁

Unelmien työpaikka Lontoossa ja pomona häikäisevän komea, mutta toisaalta myös uskomattoman ylimielinen Luke Green. Asiat voisivat olla hulluminkin. Mutta kenties kaikki onkin liian hyvää ollakseen totta... Suuresta surusta toipuvan Sofian elämä muuttuu kertaheitolla. Hän ei koskaan uskonut työskentelevänsä isänsä perustaman yrityksen projektivastaavana, mutta elämä on arvaamatonta. Samassa rytäkässä kuvioihin astelee Luke Green, ja kun Luke yllättäen kiinnostuu Sofiasta, on hän pian vaikean valinnan edessä. Onnistuuko Sofia murtamaan Luken kovan ulkokuoren? Mitä tapahtuu, kun Sofia löytää itsensä keskeltä häikäilemätöntä valtapeliä? Ja kumpi voittaa, kun peliin asetetaan perhesuhteet ja rakkaus? #1 - romance A/N: Omistan oikeudet kaikkiin kirjoihini. Plagiointi on rikos - ethän siis kopioi?