Vuosi 3014. Ihmiskunta on palannut takaisin sinne, mistä se on lähtöisinkin: luontoon. Metsässä vallitsee heimojärjestelmä, jonka toimintaa säätelee näennäisesti Pääheimo. Luonnossa on ainoastaan yksi laki: jos jätät heimosi, sinulla ei ole enää menneisyyttä. Kaikki entiseen heimoosi ja elämääsi liittyvä tulee unohtaa. Mutta onko entisen elämän jättäminen taakseen sittenkään niin yksinkertaista? Entä mitä tapahtuu yhteiskunnalle, joka on palannut evoluution alkuun? "Oranssit silmät seuraavat tapahtumia kiinnostuneina, ne tutkivat jokaisen mahdollisuuden ja nauravat sille, mihin kaikista mahdollisuuksista tilanne päättyi. Kuolemaan. Kaikki päättyy aina kuolemaan. Nainen astelee linnun luo, silittää sen rikkinäistä siipeä kuin kyseessä olisi olento, joka ei olisi koskaan elänytkään. Siipi ei ole vain rikki. Se on rikottu. Kun naisen käsi pysähtyy linnun rinnalle, hän yrittää tunnustella, josko henki vielä olisi siellä. Mitään ei tunnu, tummanpunainen veri tahrii valkoiset sormet." - - - Best ranking: #1 in science fiction

"En voinut uskoa sen olevan totta. Kaikki mihin uskoin hänessä, olikin valetta. Vaikka hän väittikin toisin. Hän ei ollut se tuntemani poika, jonka olin tavannut aikaisemmin. Hän oli hirviö. Mutta en voinut vihata häntä. Jokin vaisto minussa käski juosta pakoon, pysyä poissa ja jatkaa normaalia elämää. Mutta toinen vaisto käski kuunnella sisimpääni, seikkailla ja tuo samainen osa keksi monia syitä miksi tuo hirviö kiehtoi minua. En voinut olla varma, uskoinko häneen vai en, mutta tiesin ainakin yhden asian. Hän oli hirviö, mutta en vain voinut pitää häntä semmoisena." Carolina Weatherly on aivan tavallinen nuori San Franciscosta, jolla on hyvät arvosanat koulussa, sekä luotettava ystäväpiiri. Hänen vanhempansa luottavan häneen, sekä tytöllä on mitä ihanin tulevaisuus tiedossa. Harrastuskin löytyy, missä tyttö on ryhmänsä parhaimmistoa. Mikä kuitenkin saa tytön vanhemmat vartioimaan entistä tiukemmin tytärtään? Entä miksi arvosanat koulussa laskevat nopeasti ja tunnilla tulee puhuttua enemmän kuin pitäisi? Kaikkeen on loistavat selitykset, jos vain haluaa kuulla. Totuus kuitenkin on kaikkea muuta, kuin kerrotaan. Se voi pahimmillaan olla kuolettava. Kirjoitin tämän tarinan joskus 2011-12 ja julkaisin sitä eräällä sivustolla, mutta päätin samantien laittaa sen tännekin.Kirjoitusvirheitä tästä syystä on enkä ole erikseen korjaillut niitä, joten huomaa selkeästi nuoren kirjoittaneen tämän joissain kohdissa. //Tarina ei sovellu pienimmille, sanoisin sillai 13+ voisi olla hyvä ikäraja. En vastaa mitä tarinoiden sisällä tulee olemaan, joten luette omalla vastuulla. Saavutukset: #3 (13/2/2016) #4 (2/9/2016) #8 (21/1/2017)

Angel on aina halunnut ikioman nuken. Sellaisen, jolla voi leikkiä. Sellaisen, jonka kanssa voi jakaa yksinäisyyden. Mutta joka kerta kun hän ohittaa perheensä kanssa lelukaupan ja kiljaisee "nukke!", vanhemmat vain pudistavat päätään ja sanovat, että hän on jo iso tyttö leikkiäkseen nukeilla. Mutta Angel pitää nukeista. Vanhemmat eivät koskaan ymmärrä. Siksi eräänä päivänä hän ilahtuukin toden teolla, kun saa nimettömältä lähettäjältä lahjaksi ikioman nuken. Sillä on tummat nappisilmät, resuinen ja paikattu olemus. Mutta se täyttää tytön kaikki toiveet. Hän alkaa leikkiä sillä tietämättä, kuinka vaaralliseen leikkiin on sotkeutunut. [Varoitus]: Sisältää väkivaltaa ja verta.

Linda vannoi tekevänsä mitä vain pikkusiskonsa puolesta. Tytön lupaus pääsee kovaan testiin, kun siskolle sattuu onnettomuus, joka jättää tämän häilymään elämän ja kuoleman rajalle. Lindalle tarjoutuu tilaisuus pelastaa siskonsa, mutta hinta on kova: hänen täytyy viiltää ihoonsa kuoleman merkit ja ruveta ikuisiksi ajoiksi Viikatemiehen morsiameksi! Mutta voiko teinityttö rakastaa vuosien katkeroittamaa luurankoa menettämättä järkeään? Ja muistaako Kuolema edes miltä rakkaus tuntuu? Kansikuva ja mahdolliset muut tarinaan tulevat kuvat eivät millään muotoa mulle kuulu.