Ajatuksista sanoiksi muunnettuja pätkiä. Ahdistuneen henkilön kokemuksia. Sisältää itsetuhoisuutta ja siihen liittyviä ajatuksia!

Tarina tytöstä, joka halusi kaiken muttei saanut mitään. Tarina pojasta, joka ei halunnut mitään mutta sai kaiken. Tarina vastakohdista, jotka täydentävät toisiaan, ja tarina täydellisyyden epätäydellisyydestä. 16-vuotias tyttö tuntee elävänsä varjossa, josta ei ole poispääsyä. Hän ei ymmärrä ketään saati halua ymmärtää. Hänen mielestään hän on ainoa, jolle ei ole suotu kaikkea kultatarjottimella. Hänen asenteensa ja elämänsä kuitenkin muuttuvat, kun hänen käsityksensä ihmisistä saa kovan kolauksen. Tytön elämään astuu poika, joka ei olekaan niin täydellinen kuin on antanut ymmärtää.

"Mä vaan toivoin, ettei se poika olis koskaan tullut mun kouluun." -- Mysteeriset, ruskeat silmät ja pisamat niiden alla. Ja kiharat, jotka yrittää jatkuvasti karata typerästi silmille. Ysiluokkaa käyvän Eemilin elämä on jo muutenkin tarpeeksi sekaisin; isä on vankilassa, äiti yrittää jatkuvasti karata muihin maailmoihin ja veli suistuu kovaa vauhtia raiteiltaan. Eihän siihen kuvioihin halua mukaan ketään rinnakkaisluokan kiharatukkaista hikkeä, joka on lopulta kaikkea muuta. #1 in romance 21.10. 2017 //Väkivalta, bxb, kielenkäyttö, päihteet Kansi on mun tekemä, apuna käytin tätä (https://www.canva.com/create/wattpad-covers/) ja kuva on Unplashist, crediitit Christopher Sardegille. c:

Yksi minuutti. Kuusikymmentä sekuntia. Niin pieni hetki, joka voi kuitenkin muuttaa kaiken. Jos olisin sitonut kengännauhojani hetken kauemmin, hän olisi vielä elossa. Jos olisin kiukutellut aamulla, hän hengittäisi vielä. Jos olisin jäänyt seisomaan jalkakäytävälle heidän viereensä, niin minä olisin nyt kuollut. Mutta kohtalo päätti toisin. Hän kuoli, minä en. Hän pääsi taivaaseen, minä jäin maan päälle. Hän sai ikuisen rauhan, minä sain ikuisen kadotuksen. --------- Elisabeth on erilainen sanan kaikessa merkityksessä. Hän on yliviisas outo tyttö, joka on joutunut elämään oman kotinsa vankina vuosia sitten tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Hänen ylisuojeleva isänsä ei päästä tytärtään silmistään pitäen tämän piilossa pahalta maailmalta. Mutta jokainen tekee virheitä, myös Elisabethin isä, joka esittelee tyttärensä miehelle. Miehelle joka on kaikkea muuta kuin hyvää seuraa nuorelle tytölle, joka ei osaa pelätä mitään tai ketään

Se keskeytti mut tavalla, millä toinen ihminen ei saisi keskeyttää toista. Se tarttu toisella kädellään mua niskasta ja veti mua lähemmäs. Aivan liian lähellä. Mä en kerenny tekeen mitään kun se paino huulensa mun huulille ja sulki silmänsä. Ei siitä sit sen enempää ***** Mari oli uskonut, että olisi ollut vain helppoa olla yhes tietys porukas, joka teki aina niitä samoja typeriä asioita. Hän osasi pitää huolen itsestään, eikä lähtenyt niihin typeryksiin, edes niin useasti mukaan. Hänellä oli ihana poikaystävä, hyviä kavereita ja sen pitäisi riittää. Se riittikin, ennen hänen tuloaan. ****** *Kiroilua jonkun verran *Kirjoitettu puhekielellä BoyxGirl GirlxGirl

Meillä oli hauskaa. Liian hauskaa, että se olisi jatkunut. Eristäydyimme muista enemmän minun kuin hänen tahtonsa mukaan. Olimme aina kahden, koska en pitänyt muiden ihmisten seurasta ja Maria oli täysin fine asian kanssa. Hän oli positiivinen ihminen ainakin ensimmäisen puolen vuoden ajan. Mutta hyvä lukija, ei positiivisuuskaan voi kestää ikuisuuksiin ******** Te varmasti kaikki tiedätte nämä kaikkein tavallisimmat masennuskirjat. Ne joissa kerrotaan yleensä tytön vaiheista masennuksen aikana. Kuinka häntä kiusataan ja syrjitään, kotona hakataan ja hän masentuu. Kuvaillaan hänen paskaa oloaan ja itsensä satuttamista. Omasta mielestäni näitä on ahdistava lukea. Vähintään surullista. Loppujen lopuksi päähenkilö tappaa itsensä. Joko hyppäämällä jostain tai viiltämällä ranteet auki. En ole vielä lukenut tarinaa jossa hirttäydytään. Mutta entä päähenkilön harvat ystävät. Entä minä? Kukaan ei kerro heidän tarinaansa. Katsokaas, kun minunkin ystäväni on kuollut ja nyt minä Venla Unila aion kertoa teille minun tarinani Marian tarinan jälkeen. Mitä juuri minulle tapahtui kun kolme päivää ennen kesäloman loppumista Mariaa ei enää ollut. **** Kirjoitin vaihteeksi täysin erilaisella tyylillä. Sain inspiraation tähän kirjoitustapaan Vilja-Tuulia Huotaraisen kirjasta Valoa Valoa Valoa. Rakastuin kirjoitustyyliin ja kokeilin sitten kokeilla sitä itsekin. ***** Ja kiitos vielä kannesta @ainoelliot