"ne sanoo, ettei yöperhonen voi vastustaa liekkiä. uskotko sä siihen?", se kysyi. roudalla oli tapa pudotella turhia faktoja kaikkialle. se oli tapa, jota mä olin aluksi inhonnut, mutta oppinut sitten ajan kuluessa pitämään siitä. tulen leikin heijastukset sen kasvoilla tanssahteli ilkikurisesti, kun se kohotti katseensa ja usutti mua sanomaan jotain - vastaamaan kysymykseensä. elämän nälkä mun sisällä nosti päätään. ∞ sisältövaroitukset: epäsuorasti derealisaatio + depersonalisaatio, homofobia ... tuskin kauheasti muuta, pyrin pitämään tän kevyenä halusin kokeilla jotain uutta ja lopputuloksena synty tää (uusi ikuisuusprojekti jonka valmiiks tulosta en uskalla lupailla mitään), nauttikaa💋

Otto matkustaa marraskuun alussa Helsinkiin viettämään vapaaviikkoaan Nilsin kanssa. Lomailun ohessa tutustutaan pääkaupunkiin ja tavataan uusia ihmisiä. 1900-luvun alun Suomeen sijoittuva kertomus, jonka keskiössä on tehtailijan pojan ja rengin suhde. / / Tarinassa on epäsuoraa seksin kuvausta ja muuta seksuaalissävytteistä sisältöä sekä alkoholinkäyttöä. / / / Huom.! Helsingissä on Sen kutsuu elohon ja Taas niityt vihannoivat -tarinoiden muodostaman tarinaparin "lisäosa". Aloitathan lukemisen tarinasta Sen kutsuu elohon! Kannen valokuva: "Panoraama Nikolainkirkon (nykyisen Tuomiokirkon) tornista lounaaseen". Signe Brander (1909) (yksityiskohta), Helsingin kaupunginmuseo. (http://helsinkikuvia.fi). Lisenssi CC BY 4.0

[Quatervois: a crossroads; a critical decision or turning point in one's life] "Vaikka kuinka läheisiltä jotkut ihmiset saattoivat meille vaikuttaa, oli jokainen meistä loppujen lopuksi silti yksin. Ihan yksin" Golden hour spin-off

Eemil Kajanderin elämä ei ole ikinä ollut helppoa. Kaksi vuotta sitten hänen vanhempansa kuolivat autokolarissa, jonka aiheutti Stenmanit, rikas perhe, jonka poika selviytyi onnettomuudesta hengissä. Siitä lähtien Eemil on asunut kahden vanhemman veljensä kanssa, josta ei synny muuta kuin riitaa, huutoa ja erimielisyyksiä. Parhaan kaverinsa kanssa hän on pahaa vauhtia suistumassa pysyvästi raiteilta, jotka veisivät kohti parempaa tulevaisuutta. Kaupungissa, joka on jakautunut kahteen puoleen, asuminen ei ole yksinkertaista, kun tappelut ovat arkipäivää niin toista kuin omaakin puolta vastaan. Kaikkeen siihen ei todellakaan tarvita mukaan Mikael Stenmania, joka muuttaa kaupunkiin serkkujensa luokse asumaan kesken lukuvuoden ja päätyy Eemilin luokalle. Sisäänpäin kääntynyt Eemil vannoo itselleen pysyvänsä kaukana virnistelevästä ja vitsailevasta Mikaelista, joka ei loppujen lopuksi olekaan aivan sitä miltä päälle päin näyttää. Tarinan spin-off: Quatervois Tarina sisältää seksuaalisia kohtauksia, väkivaltaa, alkoholin ja muiden päihteiden lisäksi huumeiden käyttöä, itsetuhoisuutta ja mielenterveysongelmia. Aloitettu 16.7.2019 Lopetettu 31.12.2019

"Muista se kultanen sääntö: ei ketään kenen sukunimi alkaa hoolla. Ei ainakaan Mäntylaaksossa." Tuusula oli tuonut mulle vaan ja ainoastaan hirveen hankalia ihmissuhteita, ahdistusta ja rikkinäisen sydämen. Mikäli Mäntylaakso onnistuis tarjoamaan jotain parempaa, olisin voittanut. ///HUOM/// Sisältää juonipaljastuksia Jami-tarinasta!

"Mä kaipasin haleja, helliä ja pitkittyneitä suudelmia, sylikkäin makoilua, vierekkäin nukkumista ja ihan vain sitä että toinen oli lähellä. Mä halusin mun elämään ihmisen, jonka mä voisin tuoda kotiin häpeilemättä ja jonka kanssa mä voisin vaan makoilla mun sängyllä ja puhua. Puhua kaikesta maan ja taivaan välilä. Ja samaan aikaan mä kielsin iteltäni moiset ajatukset, koska se ei tulis ikinä toteutumaan."

///Jatko-osa Jamille sekä Paulalle!/// Ja vaikka mä olin ollu humalassa, muistin miltä oli tuntunut kun se oli painanut kasvonsa hetkeksi vasten mun selkää. Se oli johtunut väsymyksestä, mutta mikä se kuuma kourasu mun vatsanpohjassa sitten oli? Ja miksei se nojautunut heti kauemmas? Miksi musta tuntu ettei me koskaan voitu olla kavereita?

"Missä vitun välissä mä oon alkanut tykätä miehistä?" kysyin retorisesti. "Miehet on ihania", Sakari kommentoi. "Sukuvika, taas." "Tää on helvetin huono idea", sanoin itselleni ja isoveljeni tuhahti. "Sanopa elä muuta. Mut sä meet kuitenkin?" "Mä meen kuitenkin."

Ojensin röökin takaisin miehelle, kun se oli käynyt huulillani ja suljin hetkeksi silmäni. Juha liikahti hieman, sen käsivarsi painautui olkapäätäni vasten ja sitten kosketus oli poissa. Puuskahdin savut pihalle enkä edes miettinyt yskimistä, joten olin ehkä kuitenkin polttanut aina sen yhden liikaa. Silmäni räpsähtivät auki ja käänsin päätäni katsoakseni Juhaa, vaikka takaraivoni hieroutui paskaista seinää vasten. "Kiitti", sanoin sille ja se hymyili osittain. Sen suupielet värähtivät tupakan ympärillä ja halusin suudella sitä.