Kannaksella 1938, Karjalan umpimetsässä kohtasivat nuori suomalaistyttö ja venäläinen puna-armeijan upseeri. Jo ensisilmäyksellä ilmassa lenteli kipinöitä. Varsinkin, kun tyttö ampui luutnanttia reiteen tämän omalla kiväärillä. Kovasti venäläis-ja kommunistivastainen Vieno, joutuu salaa ottamaan neuvostosotilaan huostaansa. Jottei kielimuuri ja ymmärryksen puute olisi ainoita esteitä. Tulee heidän selvitä paljastumatta IKL:n, AKS:n ja Vienon kovasti aatellisen veljen silmäin alla. Kiinni jääminen tietäisi loppua molemmille . Siita vahvasti fasistivoimainen kotikyläkin pitää huolen. Vahvat poliittiset erimielisyydet ja periaatteet kylvävät jo itsessään riitaa. Kovasti kiroillaan ja hammasta purraan. Miten selviytyä, jos pitää tehdä yhteistyötä oman aatevihollisen kanssa. Selvästi vahvat tunteet voivat johtaa kahteen eri asiaan: kahden ihmisen aatesotaan tai ei-toivottuun romanssiin.

''Joen rannalla vartoo rakastaan Katjusha, joen korkealla rannalla...'' Kesällä 1939 elettiin Suomessa aikaa, jonka ei uskottu koskaan tulevan: Suomen elintaso näytti lupaavan hyvältä ja Vieno Rautavuori seurusteli. Rakkaansa, Ruslan Sergejevin kanssa elämä tuntui yhtäkkiä valoisammalta, eivätkä mitkään vastoinkäymiset, kuten isoveli Juhanin haukut tai kotikylän jatkuva syrjintä tuntuneet enää niin pahalta. Vaikka suhde oli kielletty ja muulta maailmalta salassa, tuntuivat tämä karjalaistyttö ja puna-armeijan luutnantti löytäneen viimein rakkauden. Onni ei kuitenkaan kestä kauaa, eihän? Niin heidän kuin koko Suomen kauhuksi syttyy sota naapurivaltioita, Neuvostoliittoa vastaan. Tämä ''talvisodaksi'' kutsuttu helvetti tulisi rikkomaan monen ihmisen elämän pysyvästi. Suomen kansa pääsee todistamaan sodan mielettömyyden: Pelosta tulee jokapäiväistä, ruuasta on huutava pula, maata järisyttävät ilmapommitukset ovat osa arkea ja yleinen tietämättömyys riistää hermoja, koskaan ei tiedä milloin kuolema osuu läheiseen tai omalle kohdalle. Tässä sekarorrossa karjalaiset joutuvat jättämään kotinsa ja lähteä sodan jaloista evakkoon. Kylän miehet liittyvät muiden suomalaissotilaiden lailla rintamalle puolustamaan isäinmaata, samaan aikaan kun Neuvostoliiton voittamaton puna-armeija taistelee Stalinin puolesta. Epäinhimillisessä pakkasessa, Mannerheim-linjalla kohtalo ratkeaa. Sota-aikana niin Vienon kuin Ruslaninkin elämä tuntuu hajoavan käsiin. Jatkuvan kuolemanpelon lisäksi myös omatunto kolkuttaa: Onko väärin rakastaa vihollista? Onko oikein toivoa vihollisen kuolemaa, jos hän on sinulle rakas? ''Tajuatko, että petät isäinmaasi , jos rakastat tuota ryssää'' "Me elämme aikaamme varten" Miten näiden vihollismaiden rakastavaisille käy? Onko rakkaus tosiaan sotaa vahvempi? Kumman puolesta elää, rakkauden vai isänmaan? Talvisodasta tulee tänävuonna kuluneeksi 80 vuotta, tarinani on muistolle

Muodikkaita vaatteita, laadukkaita laukkuja, korkeita kenkiä ja paksuja muotilehtiä. Korkeampaakin korkeampia rakennuksia ja loputtomasti mahdollisuuksia. Samantha Boyd on aito ja alkuperäinen New Yorkilainen, jolta ei luulisi puuttuvan mitään. Ystävät, vaatteet ja ainakin paperilla hyvältä kuulostava ja muille mahtailtava työpaikka kaupungin suositussa muotilehdessä eivät kuitenkaan tunnu riittävän suuren kaupungin sykkeessä. Hän kaipaa jotain aidompaa ja syvempää. On aika siis etsiä Samanthalle mies, mutta se osoittautuukin luultua hankalammaksi. Rakkaushullun päiväkirja kertoo Samanthan hullunkurisesta elämästä miehen etsinnän ja muun arjen keskellä ripauksella huumoria ja rentoa meininkiä. → Plagiointi on rikos. Ethän kopioi? → Perustuu kevyesti tositapahtumiin © tehcatface Best ranking #2 in funny