Me ei olla kai koskaan ehjiä

Se syksy oli kolea ja pimeä, se maistui raudalta ja suolavedeltä, tuntui kipeältä ja raskaalta, vihlovalta painolta rinnan alla. Se syksy oli kuin vihainen ja halveksiva solvaus, tai jäinen sade kyynelten polttamia poskia vasten. Se syksy söi meitä sisältä, hitaasti kuihdutti ilonpilkahdukset suupielistä. Ja se syksy...

Ole hiljaa ja pidä mua kädestä

Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa...