"We can't do this." I whisper as our lips re-connect, a tingling fire surging through my body as his hands ravage unexplored lands; my innocence dissipating away with every peck he trails down my neck. "I know we can't. That's why it's so exciting." He replies through kisses. His effortless charm intoxicates me; drowning me; hunting me; devouring me. "What if my brother finds out?" The perpetuated patter of the rain unable to subdue my groan as he digs his nails deeper into my skin. "Who cares." ********** Welcome to my story, where an innocent boy finds a not so innocent boy in his bed; where they do not so innocent things. - YOP

"öö no mun nimi on simo." "jaa niinku se pikkuorava? näytät vittu ainakin ihan samalta." "no mikä oma nimes on?" "robin." "no missäs sun eripari kengät, robbari?" *** kun simo kuulee viettävänsä kesälomansa ensimmäisen viikon lehtosaaren leirikeskuksessa rippileirillä, hänen puolestaan voisi koko loman perua vaikka samantien. vastusteluista huolimatta, simo löytää itsensä ikätovereidensa keskeltä jumalan selän takaa. ei kenttää, ei kavereita. *** suomenruotsalainen robin on humoristinen nuoriherra, jolla on hälläväliä-asenne ja rankkaa kotona. hänen mumminsa vaatii pojan menevän rippileirille. niinpä robin tungetaan halvimmalle mahdolliselle alkukesän leirille, jossa poika pääsee kamppailemaan seksuaalisuuden ja tunteiden vuoristoradassa. ❗️kiroilua, homoseksuaalisuutta, kaksimielisyyksiä, päihteitä, paskaa huumoria❗️ aloitettu: 23.8.2021 lopetettu: 24.10.2021 #1 bxb (loka 2021) #1 boyxboy(marras 2021) #2 romance (huhti 2022) #2 finnish (huhti 2022) #3 boyslove (huhti 2022) #1 lgbt (kesä 2022) kannen kuva: pinterest + muokkasin picsartilla (kuvassa vanha username, sry abt it :D)

Nils passitetaan kesäksi enonsa maatilalle. Otto lupautuu katsomaan hänen peräänsä. Kesästä tulee toisenlainen kuin kumpikaan olisi osannut kuvitella. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Suomen maaseudulle sijoittuva kertomus, jonka keskiössä on tehtailijan pojan ja rengin suhde. // Tarinassa on epäsuoraa seksin kuvausta ja muuta seksuaalissävytteistä sisältöä sekä alkoholinkäyttöä.

Yhden luvun pituinen tarina.

Jyväskylän energisin punkrock-bändi Ambivalenssi heittää keikkoja tiiviillä tahdilla pitkin Keski-Suomen baareja. Tintin, Nasun, Kissen ja Peuran ryhmädynamiikka on hyvin ainutlaatuista ja tiivis ystävyys yltää myös treenikämpän ulkopuolelle. Bändihommat on aina ollut tarkoitus pitää vapaana ihmissuhdesotkuista, mutta Kissen ja Peuran välillä kipinöi, ja Nasu kirjoittelee lauluja, joiden kohteesta Tintillä ei ole hajuakaan.

Se syksy oli kolea ja pimeä, se maistui raudalta ja suolavedeltä, tuntui kipeältä ja raskaalta, vihlovalta painolta rinnan alla. Se syksy oli kuin vihainen ja halveksiva solvaus, tai jäinen sade kyynelten polttamia poskia vasten. Se syksy söi meitä sisältä, hitaasti kuihdutti ilonpilkahdukset suupielistä. Ja se syksy tuntui kestävän ikuisuuden, niin kuin se ei loppuisi koskaan. Sen syksyn jälkeen me ei kai koskaan enää oltu ehjiä. --- (kiuruharju 2014 : juuli, roope, aatu, tiia, oliver, sinna, varpu, alma, miiro, joona, akseli, eelis, sonja, nora, tino, sakke ja emilia) . . . Varoitukset: seksuaalinen sisältö, väkivalta, rikollisuus, huumeet, alkoholi, mielenterveysongelmat, misogynia, homo/transfobia, hyväksikäyttö, itsetuhoisuus, koulukiusaaminen.

Helsinkiläisessä taidelukiossa käytävillä kuulee musalinjalaisten laulua ja kitaran soittoa, näkee räväkästi pukeutuvat kuvislinjalaiset luonnostelemassa lehtiöihinsä ja tanssilinjalaiset näyttämässä parastaan askelsarjoillaan ja pirueteillaan Taidelukiossa siis meininkiä riittää ja jokaisen kulman takaa voi päätyä keskelle performanssia Italialaissuomalaisesta taiteilijoiden perheestä tuleva kitaristi ihastuu herkkään piirtäjäpoikaan . . . Boy x Boy • Sijoittuu Suomeen, Helsinkiin • Hahmot keksitty itse • Kirjoitettu puhekielellä • Aika jota kirjassa eletään alkaa 2019 syksystä • Varoituksena: homofobia ja päihteet • Kirjalle löytyy sivutarina 'The Levels of Love' Julkaistu 13.5.2020 © avaruudessa

inactive

"Ei mitää, mä toivoinki et sä... tai siis, me tullaan pakettina Amandan kans tästä eteenpäin. Kyllä sä sen tiedät", sanoin hiljaa ja laskin toisen käteni Juhan hartialle. Se nojautui reittäni vasten ja annoin käteni kietoutua sen niskaan silittäen miehen solisluuta. "Mä tiedän. Ja mä yritin vähän niinku näyttää, että se on ihan okei", Juha sanoi ja naurahti sitten. "Jos mun lapsuuden kehdon tuominen ei vielä asiaa kertonu tarpeeks selkeesti." "Haluatko sä lapsia?" kysyin vakavalla sävyllä. "En mä tiedä. Tai no, oon mä sitä aina joskus miettinyt, varmaan kaikki on, mut en oo vielä kokenut palavaa halua päästä isäksi", Juha vastasi, se joi kahvistaan ja kiirehti sitten jatkamaan. "Mutta ei se haittaa mua, että mun miesystävällä on lapsi tai muuta. Kyllä mä pidän niistä, koska kyllähän niistäkin ihmisiä kasvaa."

"Missä vitun välissä mä oon alkanut tykätä miehistä?" kysyin retorisesti. "Miehet on ihania", Sakari kommentoi. "Sukuvika, taas." "Tää on helvetin huono idea", sanoin itselleni ja isoveljeni tuhahti. "Sanopa elä muuta. Mut sä meet kuitenkin?" "Mä meen kuitenkin."