"Meillä on kaksi sääntöä. Yksi - ei väkivaltaa missään muodossa. Kaksi - älä koskaan kysy unohdetulta hänen synnistään. Täällä kaikki saavat toisen mahdollisuuden." Tulevaisuuden yhteiskunnassa vakaviin rikoksiin syyllistyneille nuorille annetaan mahdollisuus valita kohtalonsa - he voivat joko kuolla tai liittyä Unohdettuihin. Unohdetut ovat valtion järjestämän ihmiskokeen osallistujia. Kokeen aluksi heidän muistinsa pyyhitään ja he saavat tietää ainoastaan etunimensä, ikänsä - ja puolen vuoden kuluttua kokeen alkamisesta "synnin", johon he ovat syyllistyneet. Osallistujat elävät yhdessä eristetyllä alueella vailla nykyajan mukavuuksia. Tietämättään he ovat myös suositun reality-sarjan tähtiä, joiden joukosta yleisö äänestää suosikkiaan. Kolmen kuukauden välein vähiten ääniä saanut unohdettu teloitetaan selitystä antamatta. Sue, Jesse, Noah ja Alexandra ovat kaikki osa koetta. Miten he selviytyvät armottoman kokeen keskellä? Onko heillä mahdollisuuksia paeta? Miten he voivat elää itsensä kanssa saadessaan tiedon rikoksistaan? Ja mitä tapahtuu kun tunteet nuorten välillä alkavat roihuta? #1 - fantasy A/N: Omistan oikeudet kaikkiin kirjoihini. Plagiointi on rikos - ethän siis kopioi?

"Olla susi ja unohtaa itsensä - unohtaa, mitä on olla ihminen. Minä rakastin sitä, sinä rakastit sitä, mutta ongelma piilikin juuri siinä: ennen kaikkea minä rakastin sinua, mutta sinä rakastit metsää paljon, paljon enemmän." Kannen kuva: © Masaaki Komori, unsplash.com

Kaksi maailmaa. Uni ja se, kun olet hereillä. Voitko kuvitella sen? Lian ensimmäinen painajainen. Se muutti kaiken paremmaksi. Painajaisesta Lian unimaailmaan jäi Varjo. Varjo kertoi Lialle kaiken siitä, kuinka Unimaailma oli todellinen. Kaikki uneksimasi oli totta toisessa maailmassa. Maailmassa, johon Lia halusi jäädä ikuisiksi ajoiksi. Hänehän pitäisi vain hypätä? Kaikki Unimaailmassa oli parempaa. Siellä oli täydellistä, siellä oli Varjo. Siellä oli syitä elää, vaikka sitä ennen pitäisi kuolla. Mutta Varjo ei tiennyt kaikkea. Painajaisenmetsästäjät ovat liikkeellä, kuten myös äiti, joka etsii poikaansa. Unimaailmassa vain kaikki kaunis ei ole totta. Siellä uni ei ole vain kuvitelmaa. Ja unethan eivät satuta, eiväthän?

"He tulivat jonoissa. Olkapäille oli asetettu valkoisia viittoja merkiksi toimituksen häpeällisyydestä. Valkoinen väri muistutuksena siitä, mitä he eivät voineet saavuttaa. Minä kuitenkin tiesin totuuden pelkästään katsomalla heitä silmiin, joissa pelko lepatti liekin lailla saaden koko olemuksen näyttämään lasinhauraalta. He kuvittelivat pelkäävänsä minua ja mustekääröjensä sisältöä, mutta se en ollut minä, kenen kuvaa he eivät kestäneet havaita ikisyvän altaan pinnasta." Athalassa ihmisten pahat teot kertyvät musteeksi kääröihin. Keväisin Musteenkantajaksi kutsuttu, pyhitetty olento vapauttaa kansan musteensa painosta - sen jälkeen he voivat aloittaa kaiken alusta. Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä toimituksen luonteeseen. Valheet ja epäilyt mustaavat maailmaa entisestään. Kuinka paljon kansalta pimitetään, ja kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään saadakseen tietää? Musteenkantaja kertoo ihmisyydestä sen eri puolilta. Se kertoo niistä, jotka olivat valmiita ottamaan selvää - ihmisistä, jotka tekivät kaikkensa ymmärtääkseen mustavalkoiseksi käynyttä maailmaa. Musteenkantaja on tarina häpeästä, ylpeydestä sekä kaiken alta valon lailla kuultavasta toivosta.