"Siis että mikä että?" "Tiedäthän mustaan pukeutuva veren himonen terävät hampaat kuulee lähes kaiken... ------------------------------------------------------------ Teen siis fantasia tarinaa joten ei oo pelkästään kuoleista kertova kirja/tarina. Kovin hyvää juonta en oo keksiny ja kirjoitusvirheitä luultavasti löytyy myös mut koittakaa kestää.

Yksi niistä menee kuitenkin ylitse muiden. Se kerta, kun kouluun tuli syksyllä uusia oppilaita. Ja se jätkä, vittu et se oli kaunis.

JATKO-OSA "SAIRAS" TARINALLE. ___ Netta on kahdeksannella luokalla. Joka päivä hän osallistuu kiusaamiseen, vaikka sisimmässä pistelee. Yhdessä paikassa Netta löytää rauhan. Metsässä. Mutta asustaako metsässä muita ihmisiä? Vai ovatko he edes ihmisiä? Netan elämä on muuttumassa huomattavasti. ___ !! Sisältää väkivaltaa ja rumaa kieltä. !!

Anja on kahdeksannella luokalla ja haluaa vain olla normaali. Se on kuitenkin vaikeaa, jos vihaa itseään. Hedelmät ja vessoissa piileskely kuuluu joka päiväiseen rutiiniin. Pian yksi kiusaajista kuitenkin alkaa havaita tekojensa seurauksia ja tarjoaa Anjalle lääkettä, jota Anja on aina toivonut. Ystävyyttä. ___ Kansi tehty PicsArtilla. Kuva on WeHeartIt:istä. ___ ‼️Tarina voi sisältää ahdistavaa luettavaa pienemmille tai herkille lukijoille. Lue siis omalla vastuulla. Kiitos. ‼️

Alicen isä kirosi hänet. Miksi? Mitä tapahtuu kun Alice, Paholaisen tytär menee erityiseen kouluun? Saako hän siellä ystäviä vai vihollisia? En omista tarinan kuvia. Tarinoideni normaalipituus on 1000+ sanaa. Paras sijoitus 1 #fantasy kategoriassa.

Silvia Windsillä on unelma. Hän haluaa olla lohikäärmeratsastaja. Silvialla on kuitenkin ongelma. Hän on todella ujo, eikä yksikään tyttö ole ikinä päässyt lohikäärmeratsastajien kouluun, Dragonest. Lisäksi Silvialla on erikoiset silmät, jotka muuttuvat ruskeasta kultaiseksi aina tytön keskittyessä. Kerrotaan, että jalojen lohikäärmeiden silmät vaihtavat väriä... Korkein sijoitus: #2 in fantasy

Tämä on tarina kahdesta yliluonnollisesta olennosta, joihin monikaan ei usko. Kahdesta nuoresta miehenalusta, joiden elämä päättyy liian aikaisin. He ovat kuin vastakohdat toisilleen. Toinen on lempeyden ja ystävällisyyden perikuva. Toinen puolestaan koulukiusaaja ja varas. Miten kaksi niin erilaista olentoa kohtaavat ja ystävystyvät?

15- vuotta täyttänyt Eva adoptoidaan orpokodista kun tuo on asunut siellä lähes 9 vuotta. Uuden perheen elämä on erilainen kun orpokoti elämä. "Kaikki heistä olivat adoptoituja. Ei ollut veljiä eikä siskoja, äitiä tai isää. Vain iso perhe jossa tunteet kukoistivat. Olimme kavereita, perhettä. He olivat kaikkeni." Vedin hupparin kotoisaa tuoksua keuhkoihini, kun samaan aikaan tuska tarttui kuristavilla käsillään kaulalleni ja pienet, mutta painavat kyyneleet alkoivat valua poskiltani, vaikken niin tahtonut. En tahtonut olla heikko, haavoittuvainen saati rikki. Hän toi tämän kaiken minusta pinnalle, juuri nyt, kun kipua ei saanut näyttää. Kun olin 7 vuotias, isäni kuoli ammuskelussa ja äitini ei vain kestänyt joten meni hirteen. Minut haettiin orpokotiin ja siitä kaikki alkoi. Sain viikon sisällä kaverin, Bean. Muut syrjivät minua. Kun taas olin 8 vuotias, Bea adoptoitiin ja jäin yksin. Koitin pärjäillä, mutta minulla oli tylsää yksin. Sitten poika nimeltä Thomas muutti orpokotiin. Yritin tutustua mutta hän ei huomannut minua. Ei siinä mitään. Kun olin 11 vuotta, olin jo totaalisesti luovuttanut kavereideni suhteen. Sitten se laskeutui taivaasta ja elämääni tuli valo, kaksoset Mia ja Alis. Heistä tuli kavereitani. Olisivat edelleenkin. Kun olin 14, Mia alkoi viillellä. Hän jäi kiinni ja joutui "parempaan" laitokseen, kun Alis jäi tänne ja masentui vakavasti. Yritin piristää Alisia mutta hän lukittautui. Luovutin, ei minua huolita. Ei adoptoida eikä kukaan tutustu kanssani.