"Miksi kaikki palvelijat kulkevat noin katse luotuna alaspäin, eivätkä katso minua ikinä silmiin?" Nathaniel kysyi. Eikö hän muka todella tiennyt? "Kun me tulemme linnaan, meille painotetaan ensimmäisenä yhtä sääntöä, säännöistä kaikkein tärkeintä: kuninkaallisia ei saa katsoa suoraan silmiin." *** Tarina, juoni ja henkilöt on mun keksimiä, eli ettehän siis kopioi! Kannen kuva on pinterestistä. ©Akileia

ENSIMMÄINEN KIRJA Eemilillä on kylmä sydän, rahaa ja tietynlainen maine. Laura myy itseään kaksoiselämän varjoisammalla puolella. Kun nämä kaksi asettaa törmäyskurssille, syntyy tunteistaan hämmentynyt Eemil ja rakkauden kerjäläinen nimeltä Laura. Tekstissä on kiroilua, lyhyitä seksikohtauksia, alkoholia/tupakkaaa/jne , you have been warned! // also teksti on suurimmilta osin pelkkää ajatuksenjuoksua, joten sisällön laadusta ei ole takeita, sorry not sorry. Jatkoa tarinaan kirjassa Lust is Saturday night; Love is Sunday morning

Pinjasta piti tulla ammatti pianisti, Sakesta jalkapalloilija, Hannasta muotisuunnittelija, Joelista piti tulla kuollut, Oliverista ei pitänyt tulla mitään. Kipeitä muistoja, tuskallisia salaisuuksia, toinen toistaan kamalampia perhe ongelmia.

Järjetön Aggressiivinen Sydämetön Pelkuri Erilainen Rikollinen Olin hirviö. Sieluton piru parka, joka ei saanut haluamaansa rauhaa. Olin tottunut kateellisiin ilmeisiin, mutta ne muuttuivat vuosien varrella halveksiviksi katseiksi. En päässyt enää pakoon, en vaikka yritin. Varjoni sai minut kiinni, se veti minut mukanaan maailmaan, josta ei ollut paluuta. Vain yksi ainoa sielu pystyi pelastamaan minut, mutta tiesin ettei hän koskaan tulisi. Sillä kuka olisi halunnut pelastaa hirviön?

Musta nahkatakki, moottoripyörä, ja aurinkolasit jotka peittivät alleen surumieliset silmäni. Olin kävelevä klisee, mutten välittänyt siitä, mitä muut minusta ajattelivat. Olin aina tehnyt mitä itse halusin, olin oman elämäni herra. Mutta kohtalo päätti toisin, sydämeni päätti toisin, eikä minulla ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin vain kuunnella mitä sanottavaa niillä oli.

Yksi minuutti. Kuusikymmentä sekuntia. Niin pieni hetki, joka voi kuitenkin muuttaa kaiken. Jos olisin sitonut kengännauhojani hetken kauemmin, hän olisi vielä elossa. Jos olisin kiukutellut aamulla, hän hengittäisi vielä. Jos olisin jäänyt seisomaan jalkakäytävälle heidän viereensä, niin minä olisin nyt kuollut. Mutta kohtalo päätti toisin. Hän kuoli, minä en. Hän pääsi taivaaseen, minä jäin maan päälle. Hän sai ikuisen rauhan, minä sain ikuisen kadotuksen. --------- Elisabeth on erilainen sanan kaikessa merkityksessä. Hän on yliviisas outo tyttö, joka on joutunut elämään oman kotinsa vankina vuosia sitten tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Hänen ylisuojeleva isänsä ei päästä tytärtään silmistään pitäen tämän piilossa pahalta maailmalta. Mutta jokainen tekee virheitä, myös Elisabethin isä, joka esittelee tyttärensä miehelle. Miehelle joka on kaikkea muuta kuin hyvää seuraa nuorelle tytölle, joka ei osaa pelätä mitään tai ketään

Arvoton. Negatiivinen. Turmeltunut. Onneton. Naurettava. Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani kuin varjo joka seuraa isäntäänsä. He eivät näe sitä, he eivät tajua sitä. He luulevat tuntevansa minut, mutta he eivät tiedä puoliakaan. Vain hän voi auttaa minua. Vain hän pystyy vetämään minut takaisin valoon. Vain hän voi pelastaa minut, hän jonka minä rikoin.