Usvastasyntyneet ovat Kuun luoma kansa, jotka ovat useiden kuunkiertojen ajan asuttaneet Avariksi kutsuttua maata. He uskovat Kuuhun luojanaan ja saavat elinvoimansa tältä. Kaukana menneisyydessä kansa on jaettu itsensä Kuun toimesta päivä- ja yökulkijoihin: päiväkulkijat synnyttivät vihasta ja ylpeydestään taivaalle Auringon, kilpailevan taivaankappaleen. Kahtia jaettu kansa on elänyt pitkään rauhassa, kunnes osa kansalaisista alkaa havahtua hitaasti siihen tosiasiaan, että kuunvalo, heidän elämänlähteensä, on vähenemässä. Mitä tehdä, ja ennen kaikkea: ketä syyttää? Tulisielu on tarina mielen lujuudesta, vainoharhasta, rakkaudesta ja valheista. - - - Best ranking: #3 in fantasy

Nuori Henriikka naitetaan jo 18-vuoden iässä Eskolle. Esko on sitten pahamainen häjy, joka juo, tappelee ja ryöstelee. Eskoa pelätään kirkonkylässä ja häntä ei tarvi paljoa haastaa minnekään. Henriikka on kiltti tyttö maalaistalosta joka suunnittelee elämää naapurin Veetin kanssa. Vaan eipä vihille saatika kihloihin päästä, kun Henriikalle kerrotaan että jos nai pahamaineisen Esko Väliahon perhe pääsee velastaan. Henriikalle ei vaihtoehtoa anneta ja Eskon vaimoksi joutuminen on nyt sitten totta. Veeti ei suostukaan antamaan Henriikka häjyille, vaan lähtee kilpailemaan naisesta. Niille jotka ei tiedä ketä häjyt on niin: Häjyt eli puukkojunkkarit 1800-luvulla Etelä-Pohjanmaalla vaikuttaneita rettestelliöitä. Eli ne varasteli, tappeli ja hakkas porukkaa kylästä toiseen. Lähde: Wikipedia. HUOM! TEKSTISSÄ ON KIROILUA JA VÄKIVALTAISIA KOHTIA!! INFO: Itse olen kyllä etelä-pohjanmaalta, mutta en osaa kauhean hyvin murretta. Älkää suuttuko jos ei ole etelä-pohjanmaan murteella täysin kirjotettu, teen tämän myös siksi, että kaikki lukijat ymmärtäisivät kaikki sanat.

"He tulivat jonoissa. Olkapäille oli asetettu valkoisia viittoja merkiksi toimituksen häpeällisyydestä. Valkoinen väri muistutuksena siitä, mitä he eivät voineet saavuttaa. Minä kuitenkin tiesin totuuden pelkästään katsomalla heitä silmiin, joissa pelko lepatti liekin lailla saaden koko olemuksen näyttämään lasinhauraalta. He kuvittelivat pelkäävänsä minua ja mustekääröjensä sisältöä, mutta se en ollut minä, kenen kuvaa he eivät kestäneet havaita ikisyvän altaan pinnasta." Athalassa ihmisten pahat teot kertyvät musteeksi kääröihin. Keväisin Musteenkantajaksi kutsuttu, pyhitetty olento vapauttaa kansan musteensa painosta - sen jälkeen he voivat aloittaa kaiken alusta. Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä toimituksen luonteeseen. Valheet ja epäilyt mustaavat maailmaa entisestään. Kuinka paljon kansalta pimitetään, ja kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään saadakseen tietää? Musteenkantaja kertoo ihmisyydestä sen eri puolilta. Se kertoo niistä, jotka olivat valmiita ottamaan selvää - ihmisistä, jotka tekivät kaikkensa ymmärtääkseen mustavalkoiseksi käynyttä maailmaa. Musteenkantaja on tarina häpeästä, ylpeydestä sekä kaiken alta valon lailla kuultavasta toivosta.

"Kaikki tallaantuu jalkoihin, liekit nuolevat portille kaatuneitten ruhoja. Ja kun vastapuoli vihdoin pääsee valtaistuinsaliin asti, kuningas luo viimeisen silmäyksen tuhoutuvaan kaupunkiinsa ja kääntyy vastaanottamaan sen, mitä tuleman pitää. Aamuaurinko luo kruunun hänen taakseen, ikkuna välkehtii tuhansissa sävyissä. Kun miekka lävistää kuninkaan rintakehän, hän tietää olevansa sukunsa viimeinen, joka saa pitää auringonvalossa leiskuvaa kruunua kiharoillaan." Tähtien varjelemaa Annorlundan kuningaskuntaa ovat vuosien mittaan vaivanneet niin sukujen keskinäiset sodat kuin ulkopuoliset uhatkin. Mahtisuku on vuosikymmeniä sitten menettänyt hallinnon toiselle suurelle suvulle. Samaan aikaan muurien taa häädetyt villit haaveilevat oikeutuksesta kärsimyksilleen. Kuninkaan metsästäjät suojelevat maata sekä villeiltä että ihmisyydeltä itseltään. Missä kohtaa historia tallaantuu maailman pölyihin, missä kohtaa ihminen lakkaa olemasta ihminen? Ja milloin tähdet lakkaavat hehkumasta suojateilleen? Tämä on tarina niistä, jotka kasvoivat varjelevien tähtien alla. Tarina ihmisyydestä, taakoista ja kunniasta. Siitä, miten jokainen voi saada nimensä tähtiin.

"Kukaan ei pakene hovista." Kova onni tuntuu seuraavan Pihlaa. Työttömäksi jäänyt, maineensa menettänyt sotaorpo yrittää nousta kurjuudesta järkiavioliitolla parhaan kaverinsa kanssa. Suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi kun Pihla päätyy demonisia olentoja täynnä olevaan hoviin, josta ehjänä selviytyäkseen pitää osata valehdella, pelata Kimbleä ja neuvotella lohikäärmeiden kanssa.

Jatko-osa Savipalatsille. Pihlan yritys paeta Hovista ei onnistunut ja hän löytää itsensä jälleen neljän seinän sisästä, joskin entistä huonommissa merkeissä. Uudet ongelmat ja vaaratilanteet alkavat kirjaimellisesti koputtaa ovelle, kun Pihla yrittää selvittää kohtaloaan niin uusien kuin vanhojenkin ystävien avulla. Käy selväksi, että hengissä selvitäkseen on opittava uusia taikatemppuja ja oltava paljon entistä häikäilemättömämpi. Luvassa on lisää sekopäinen kimara seikkailuja, epäilyttäviä torttuja, poliittista juonittelua ja Kimbleä.

"Miksi kaikki palvelijat kulkevat noin katse luotuna alaspäin, eivätkä katso minua ikinä silmiin?" Nathaniel kysyi. Eikö hän muka todella tiennyt? "Kun me tulemme linnaan, meille painotetaan ensimmäisenä yhtä sääntöä, säännöistä kaikkein tärkeintä: kuninkaallisia ei saa katsoa suoraan silmiin." *** Tarina, juoni ja henkilöt on mun keksimiä, eli ettehän siis kopioi! Kannen kuva on pinterestistä. ©Akileia

"Hän ei sano mitään, hänen ei tarvitse - minä tiedän kyllä. Tunnen entisen elämäni valuvan kuin hiekan sormieni välistä." Kun nuoresta Alisasta tulee maagi Valven morsian, ei mikään ole enää entisensä. Ævintýr on romantiikkaa, fantasiaa ja satukuvastoa yhdistelevä tarina. kannen kuva: © Andrew Wong, Unsplash.com