Vuosi 3014. Ihmiskunta on palannut takaisin sinne, mistä se on lähtöisinkin: luontoon. Metsässä vallitsee heimojärjestelmä, jonka toimintaa säätelee näennäisesti Pääheimo. Luonnossa on ainoastaan yksi laki: jos jätät heimosi, sinulla ei ole enää menneisyyttä. Kaikki entiseen heimoosi ja elämääsi liittyvä tulee unohtaa. Mutta onko entisen elämän jättäminen taakseen sittenkään niin yksinkertaista? Entä mitä tapahtuu yhteiskunnalle, joka on palannut evoluution alkuun? "Oranssit silmät seuraavat tapahtumia kiinnostuneina, ne tutkivat jokaisen mahdollisuuden ja nauravat sille, mihin kaikista mahdollisuuksista tilanne päättyi. Kuolemaan. Kaikki päättyy aina kuolemaan. Nainen astelee linnun luo, silittää sen rikkinäistä siipeä kuin kyseessä olisi olento, joka ei olisi koskaan elänytkään. Siipi ei ole vain rikki. Se on rikottu. Kun naisen käsi pysähtyy linnun rinnalle, hän yrittää tunnustella, josko henki vielä olisi siellä. Mitään ei tunnu, tummanpunainen veri tahrii valkoiset sormet." - - - Best ranking: #1 in science fiction

I had suffered long enough the pain the hurt the discomfort of living in the same house as someone who I feared so much. These years of pain had become too much. I am a lost soul looking for a way out.

Kaksi nuorta, toisilleen tuntematonta yliopisto-opiskelijaa päätyvät keskustelemaan keskenään anonyymisti vessatekstien välityksellä. Kirja perustuu (löyhästi) tositapahtumiin. Highest rank: #2 in Fanfiction • © sielumurtuma 2018 Plagiointi on kiellettyä ja helppoa jäljittää.

Kun koko maailma tuntuu olevan heitä vastaan 「sisältää kiroilua ja päihteiden käyttöä!」

❝Halusin vihata häntä, halusin pysyä kaukana hänestä, ja mikä tärkeintä, en halunnut tykätä hänestä... Mutta mitä ihminen tunteilleen voi?❞ ⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯⎯ Antonia on kiusattu jollain tavoin niin kauan kuin hän muistaa, mutta kesän jälkeen kaikki muuttuu. Kuka on mysteerinen Lukas, joka yhtäkkiä astuu Antonin elämään, ja joka on ensimmäinen kuka uskaltaa puolustaa Antonia?

Olipa kerran sekava porukka sekavia ihmisiä, vähän niin kuin outcastia, jotka omistivat elämänsä erilaisina ja outoina pysymiselle. Jokaisella meistä on, tai pikemminkin oli, salaisuuksia. Tehtiin kaikenlaista vähän ja enemmän järkevää, rakastettiin, rakastuttiin ja elettiin. Joten tervetuloa meidän matkallemme itsemme löytämisessä.