"Missä vitun välissä mä oon alkanut tykätä miehistä?" kysyin retorisesti. "Miehet on ihania", Sakari kommentoi. "Sukuvika, taas." "Tää on helvetin huono idea", sanoin itselleni ja isoveljeni tuhahti. "Sanopa elä muuta. Mut sä meet kuitenkin?" "Mä meen kuitenkin."

"𝕂𝕦𝕚𝕟𝕜𝕒 𝕧𝕠𝕚𝕜𝕒𝕒𝕟 𝕒𝕚𝕟𝕒 𝕟𝕖 𝕡𝕒𝕙𝕒𝕥 𝕡𝕠𝕛𝕒𝕥 𝕧𝕖𝕥ää 𝕤𝕚𝕟𝕦𝕒 𝕡𝕦𝕠𝕝𝕖𝕖𝕟𝕤𝕒 𝕁𝕚𝕞𝕚𝕟?" 𝕂𝕦𝕚𝕟𝕜𝕒 𝕠𝕝𝕝𝕒𝕜𝕜𝕒𝕒𝕟 𝕁𝕚𝕞𝕚𝕟 𝕚𝕤𝕜𝕖𝕖 𝕤𝕚𝕝𝕞ä𝕟𝕤ä 𝕜𝕠𝕦𝕝𝕦𝕟 𝕡𝕒𝕙𝕚𝕞𝕡𝕒𝕒𝕟 𝕛ä𝕥𝕜ää𝕟 𝕛𝕠𝕜𝕒 𝕤ä𝕣𝕜𝕖𝕖 𝕤𝕪𝕕ä𝕞𝕞𝕖𝕥 𝕛𝕒 𝕥𝕖𝕜𝕖𝕖 𝕜𝕒𝕚𝕜𝕜𝕚 𝕒𝕤𝕚𝕒𝕥, 𝕞𝕚𝕥ä 𝕖𝕚 𝕤𝕒𝕚𝕤𝕚 𝕥𝕖𝕙𝕕ä.

Minusta oli vähän absurdia, että kävelin pimeässä pelkkien katuvalojen valaistuksessa paperikassi kädessäni Nikolai Rautavan kanssa pitkin kotikatuani kohti tuntematonta määränpäätä, mutta toisaalta olin jo alkanut tottua ajatukseen. Meidän kummankaan kannalta ei tainnut olla hyvä idea, että meidät nähtäisiin yhdessä. "Oot ihan oikeessa", Nikolai sanoi ja tuijotin sitä säikähtäneenä unohtaen hetkeksi kävelytaidon. Seisoimme paikallamme yhden katulampun alla ja tajusin vasta sitten, että olin kaiketi puhunut ääneen. Poskiani kuumotti hiljainen häpeä, mutta Nikolain silmissä ei ollut ivaa. Se hymähti ja kohautti olkiaan.