Tää tuntuu niin väärältä, mutta samalla niin oikeelta. Mun ei pitäis olla täällä. Mut täällä mä kuitenkin oon. *** 16-vuotias Saara on suuresta lestadiolaisesta perheestä. Vajaan 7000 asukkaan paikkakunta ja tiukka uskonnollinen kuri kotona tukahduttaa Saaraa eikä pakopaikkaa tunnu löytyvän mistään. Sitten naapuritontille nousee upea vaaleanharmaa kivitalo. Sinne muuttaa Helsingistä uusi perhe. Ja Anton. Niin kiehtova Anton. *** A/N: Tarina sisältää rankkoja aiheita, ahdistusta, kiroilua, päihteitä sekä seksuaalisia kohtauksia. Älä lue, jos nämä ahdistaa tai koet olevasi liian nuori lukemaan esim. seksikohtauksia. En omista oikeuksia käyttämiini kuviin, kaikki on Pinterestin syövereistä kaivettuja. OMISTAN KAIKKI OIKEUDET KIRJAANI, JOTEN ETHÄN KOPIOI TEKSTEJÄNI TAI HAHMOJANI, KIITOS! PLAGIOINTI ON RIKOS.

"Sain sinut kiinni, varkaiden kuningatar." Aina isänsä lähdöstä asti Lilia on elättänyt perheensä keinoja kaihtamatta. Hän on väistelemättä ottanut sairaan äitinsä ja nuoren siskonsa tulevaisuudet käsiinsä. Hän on sulkenut itsensä paksun kuoren sisään, eikä ole jättänyt tunteille sijaa. Sitten hän tapaa Nicholaksen, ja kaikki vanha on heittämällä poissa. Nicholas on prinssi, josta on tarkoitus tulla Athellan kuningas hänen isänsä jälkeen. Isän, joka on koko Nicholaksen elämän ajan saanut hänet murtumaan palasiksi. Kun Nicholas löytää Lilian mukana tavan teipata haurasta sydäntään takaisin kokoon, on edessä pitkä ja kivikkoinen tie. Kysymys on enää siitä, jaksavatko he kulkea sen tien yhdessä. "Varo, etten karkaa taas." • Tarina sisältää lievästi väkivaltaa, joten jos et tunne oloasi mukavaksi sen suhteen, suosittelen, että jätät väliin! :) • Ensimmäinen tarinani täällä - korjaukset ja kommentit ovat aina tervetulleita! Yritän päivittää osia aina kun saan kirjoitetuksi (en lupaa että usein) :)

"Parettain hissiin! hopi hopi!" "Oon Ville" Etelän hiihtoloma. Mikä voisikaan mennä pieleen? Pudasjärvellä asuvat Vivian, Henriikka, Daniela, Elias ja Miksu. Heillä on kausikortit syötteelle ja päättävät piipahtaa lukuloman kunniaksi laskettelemassa. Muutenhan kaikki menisi täydellisesti, ellei se, ellei se hiton Ville olis sekaantunu siihen. 🌟tämä on seitsemän päivän tarina, muutamasta päivästä saattaa tulla pari osaa, mutta muuten yksi luku sisältää yhden päivän. ihanaa jos tykkäät, paina toki tähteä ja kommentoi jotain kivaa (tai pahaa rakentavasti (:☀️

Luke ja Charlotte tapaavat taas, mutta tällä kertaa asiat ovat toisin: He eivät tapaa sattumalta ja kumpikin heistä on vakavassa suhteessa, mutta eivät toistensa kanssa. Mutta kuten on huomattu, Luke on kuin magneetti, joka vetää Charlottea puoleensa, syystä tai toisesta ja Charlotte saa Luken aina rakastumaan häneen, uudelleen ja uudelleen. Will the two of them finally have a happy ending?

Eikä kukaan näe kuinka häneen sattuu. Julialla ei ole ketään pyyhkimässä kyyneleitä. Menneisyydestään raskas salaisuus kannettavanaan ja kaikkien ihmisten keskellä hän on yksin. Yhtenä päivänä Julia kuitenkin adoptoidaan. Hänet adoptoi nuori mies, joka asuu yhdessä kolmen kaverinsa kanssa. Muuttuuko mikään Julian elämässä? Paras sijoitus: #3 finnish ❤️❤️😍 13.3.19 #1 teenfiction 29.8.21 (samana päivänä myös #4 finnish) Ihanaa et tästä tykätään vuosia kirjoittamisen jälkeenkin. Haluun vielä mainita, että ensimmäiset luvut olen kirjoittanut kai 11-vuotiaana, ja laatu on sen mukaista😬

17-vuotias Julia on kaunis, varakas ja saa kenet haluaa. Vai saako? Ja mitä tapahtuu, kun Julia joutuu jättämään lukion tanssilinjan, ystävänsä ja poikaystävänsä taa, kun äiti muuttaa Lappiin? Vaikka kirja ei olekaan Mature, niin se voi sisältää jonkun mielestä ahdistavaa tai järkyttävää sisältöä. Valmis 22.5.2019.

So a week after Augustus Waters died I couldn't continue. It was all getting to much. My mom took me to a therapist to "help forget". It only made me think of him more and more. About how I could have stopped him from driving away in his car to get his cigarets. I could have been there sooner. Heaven knows that I won't be around for much longer. I have crated a little barrier of people who can talk to me, so I lower the depression in lives. I only text my parents and talk to my doctor. My mom still believes that I deserve a life. But I don't have a life. I have cancer. I would prefer no life at this point. Many may not know this but before I met Gus... I almost to a kill pill. I've seriously thought about a rope or another pill these past few minutes. And yesterday I almost drove off the rode, but there was a police car in front of me.

Veran ja Alecin tarina ei ole ohitse. "Suurin ja pahin vihollinen olen minä itse itselleni. Ajatukseni hyökkäävät kimppuuni säälimättä, raatelevat jokaisen hetken päivästäni kiduttaen, mutta kuitenkin sen verran harkitusti, etteivät ne tapa. Sykli, se loputon sykli päivästä toiseen." Vera on vetäytynyt sodan melskeestä. Hän ei halua kuin unohtaa kaiken kokemansa ja elää ilman muistojaan. Tai niin hän ainakin itselleen uskottelee. Mutta kun Veralle annetaan tilaisuus auttaa sodassa ja saada muistonsa takaisin, voiko hän kieltäytyä? Päättääkö hän elää turvallisessa epätietoisuudessa vai tarttua uudelleen aseisiin?

/ Tämä tarina on (ironista aiheen huomioon ottaen) toistaiseksi "jäädytetty" eli en ole ainakaan vielä palaamassa tämän tekstin pariin, mutta KIITOS, että luette näitä lukuja, jotka olen tänne lisännyt ja kiitos ihanista kommenteista! ❤️ *** "Ihan lätkässä" on kertomus kuvitteellisesta jääkiekkopelaajasta nro 100 ja toimittajasta, joka lähtee talviolympialaishuuman keskelle kertomaan Leijonien koettelemuksista, mutta joutuukin pahemmalle tulilinjalle kuin oli odottanutkaan. Ajallisesti tapahtumat sijoittavat johonkin kuvitteelliseen lähitulevaisuuteen unohtaen sen faktan, että Teemu Selänne on lopettanut uransa ja että seuraavat talviolympialaiset järjestetään Etelä-Koreassa eikä Norjan Lillehammerissa.