runoja villeistä kissoista ja muista matkaajista

Kuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullisia kuin onnettomiakin, mahtipontisia sanoja ja hienovaraista symboliikkaa, tekstejä, joilla kerran kuvittelin pelastavani maailman. Vaan kävikin niin, ettei minusta tule neroa, diktaattori-yksinvaltiasta, maailman pelastajaa, enkä lausu aatteitani parvekkeella tai propagandafilmillä, vaan kirjoitan ALAS HALLITUS, ALAS KAPITALISMI, ALAS PATSAIDEN YLIVALTA päiväkirjaani yhä uudelleen. Tanssikaa sorretut tanssikaa kauas, uuden maailman näemme vasta. Polttakaa suitsukkeita, kun lennätte kauas tulevaisuuteen.

Mun ajatuksia runoina, koska mä en osaa kirjoittaa niitä mitenkään muuten. Kuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/asetelma-kasvikunta-kaunis-kelluva-1671643/

ahdistusta on vaikea kuvailla ilman sanoja, mutta runot antavat minulle ne ja kokoavat tunteet säkeiksi 2020-2021

Miksen saa nukuttua? Miksen vieläkään saa nukuttua? Kaikki alkaa illasta, sitten on yö ja pian aamu sarastaakin. Mitä mielessä on tuollaisena yönä, jona ei saa unta? - ajatuksia, sanoja ja runoja. - ÄLÄ KOPIO ILMAN LUPAA

Lyhyitä, pitkiä, synkkiä ja valoisia ajatuksia, ja joskus vähän pidempiäkin raapaleita.

katkeria kyyneleitä ja hymy silmissä: runoja. © a.i

Ehkä, mahdollisesti, kuka voi tietää.