Ehkä onnellinen loppu ei ole tarkoitettu minulle. ~Mikään ei ole sitä miltä näyttää~ Väärässä paikassa väärään aikaan. Tiesin, että lintsaaminen ei ollut hyvä idea, mutta en koskaan ajatellut sen johtavan alamaailman rikosjoukkoon liittymiseen.

"Älä sano sitä!" Kuumat kyyneleet virtasivat poskiani pitkin. Tunsin pehmeän käden kasvoillani. Kohotin katseeni ja kohtasin taivaansiniset silmät. "Mä rakastan sua." "Sä oot oikee A-luokan idiootti", tokaisin kyynelien läpi. Sanotaan, että ihmisen kuollessaan, tämän viimeisillä hetkillä hän näkee elämänsä kuin elokuvan. Näin tapahtui hänelle, mutta kirjaimellisesti. Troi ei koskaan ollut erityinen. Itseasiassa hän oli niin tavallinen, ettei kukaan voinut aavistaa seuraavaa tapahtumaa. Kuollut. Sen sijaan, että hän olisi herännyt valkeasta taivaasta tai palavasta helvetistä, hän huomasi elävänsä muistojansa uudelleen.