JATKO-OSA ANTON TARINALLE. TÄTÄ TARINAA EI VOI LUKEA ILMAN, ETTÄ ON LUKENUT ANTON TARINAN Hänen kanssaan mikään ei ollut koskaan normaalia, mutta rakastin häntä silti. Miksen olisi rakastanut. Hän oli minulle kaikkein tärkein henkilö maailmassa. Hän oli minun toinen puoliskoni, tehty minulle, vain ja ainoastaan minulle. Eihän mikään voisi mennä pieleen, eihän?

"Sain sinut kiinni, varkaiden kuningatar." Aina isänsä lähdöstä asti Lilia on elättänyt perheensä keinoja kaihtamatta. Hän on väistelemättä ottanut sairaan äitinsä ja nuoren siskonsa tulevaisuudet käsiinsä. Hän on sulkenut itsensä paksun kuoren sisään, eikä ole jättänyt tunteille sijaa. Sitten hän tapaa Nicholaksen, ja kaikki vanha on heittämällä poissa. Nicholas on prinssi, josta on tarkoitus tulla Athellan kuningas hänen isänsä jälkeen. Isän, joka on koko Nicholaksen elämän ajan saanut hänet murtumaan palasiksi. Kun Nicholas löytää Lilian mukana tavan teipata haurasta sydäntään takaisin kokoon, on edessä pitkä ja kivikkoinen tie. Kysymys on enää siitä, jaksavatko he kulkea sen tien yhdessä. "Varo, etten karkaa taas." • Tarina sisältää lievästi väkivaltaa, joten jos et tunne oloasi mukavaksi sen suhteen, suosittelen, että jätät väliin! :) • Ensimmäinen tarinani täällä - korjaukset ja kommentit ovat aina tervetulleita! Yritän päivittää osia aina kun saan kirjoitetuksi (en lupaa että usein) :)

Oletteko ikinä miettinyt mitä jos aurinko sammuisi ja paikalle jäisi vain hohtava jää pallo. No en minäkään ennen, kuin aloin kirjoitaa tätä tarinaa. = Mitä tapahtuu, kun aurinko sammuu ja paikalle jäisikin vain hohtava jää mökky? Kaikki kuolisivat? Entäpä jos osa ihmisitä olisivatkin kehittyneempiä eivätkä tarvitsisi happea elääkseen, eikä kylmyys haittaisi heitä? Selviäisiävätkö he vai kuolisivatko hekin ajan myötä? //Tauolla Mind Gamen ja Meteørin takia