liljakuu
- Reads 14,654
- Votes 881
- Parts 27
Kipu oli sanoinkuvaamatonta, kun hÀn liikautteli tikaria pienin nykÀyksin olkavarressani. Ohut terÀ sahasi syvemmÀlle lihaani, enkÀ voinut hiljentÀÀ kivun parahduksia, kun yritin hengittÀÀ tuskan lÀpi.
"MinÀ voin aiheuttaa sinulle niin paljon kipua", hÀn sanoi hiljaa, pehmeÀsti. Vaarallisesti. "Soita hÀnelle. Soita Noahille."
MinÀ tiesin, miksi hÀn oli valinnut minut. HÀn kuvitteli minun olevan heikko, ihminen kun olin. HÀn oletti minun murtuvan helposti, sillÀ minulla ei ollut ihmissusien jÀrkkymÀtöntÀ lojaaliutta.
"Painu helvettiin", sylkÀisin hÀnen kasvoilleen, vaikka minua pelotti hirveÀsti.
Mutta minÀ olin vahva. Minun tÀytyi olla.
***
Susien yhdeksÀntoistavuotinen elÀmÀ ei ole ollut kovin ruusuista, mutta kun ihmissusilauman Alfa erÀÀnÀ työpÀivÀnÀ leimautuu tyttöön, vaikeudet vasta alkavat.
Kaikkien henget ovat uhattuina kun lauma saa vanhan vihollisen kimppuunsa, ja samassa syssyssÀ saavat niin Susien tunteet kuin vanha elÀmÀkin kyytiÀ. EnÀÀ ei eletÀ ihmisten maailmassa, ja aivan uudet sÀÀnnöt sitovat hÀntÀ.
Taisi olla kohtalon ivaa, ettÀ Noahin piti pilata orastavan suhteen alku kidnappauksella. Ei tainnut tehdÀ ihan sellaista ensivaikutusta kuin tottelevaisuuteen mieltynyt Alfa ajatteli, sillÀ Susie on ihminen ihmisen mielellÀ, tunteilla ja tottumuksilla.
Tunteet roihuavat, menneisyys paljastaa itsensÀ, ja jokaisella valinnalla on seurauksensa.