En tiedä johtuiko se vain lukuisia päiviä kestäneestä pelosta, mutta tunsin helpotusta nähdessäni hänet istumassa vierelläni nuotion äärellä. Okei. Ei se johtunut. // cover photo from weheartit

Se kun sai herätä luonnossa, aamukasteen tullessa paljaan ihon läpi, siinä kaikessa oli jotain niin rentouttavaa. Se sai sydämen sykkimään, kaulavaltimossa alkoi virrata terhakas veri ja jalat lähtivät matkaan. Juoksuun aivan kuin maailma olisi oma. ------------------------------------------ Lapsi istui jängällä. Hiljaisuudessa. Pienenä. Nuorena. Ilman vanhempia, ilman ketään, joka olisi huolehtinut. Jokaisella eläimellä, oman roolinsa mukaan on tarvittava äidinvaisto. Kolmevuotias lapsi otettiin laumaan. Màirai ei koskaan ollut ihminen, hän oli susi.

Väkivaltaisen emon takia pieni pentu ei pysty elämään perheensä kanssa. Muut sisarukset saavat emon lämpöä ja rakkautta, miksi häntä vain vihataan? Suojeleva isä päättää viedä pennun klaaniin, uskoen tämän olevan siellä paremmassa turvassa. Pian pieni kolli huomaa, kuinka vaarallista klaanissa eläminen on - varsinkin, kun klaanin varapäällikkö on jostain syystä päättänyt vihata häntä koko sydämestään.