"Ainoa asia, joka estää minua lyömästä naamaani likaiseen junan lattiaan, on jonkun tuntemattoman henkilön selkä. Hitto. Ei helvetti. Paskapaskapaska. Tilanne piirtyy salamannopeasti tajuntaani. Olen itseni lisäksi onnistunut kaatamaan myös toisen ihmisen maahan ja makaan nyt hänen päällään. Hienoa. Nopeasti kömmin ylös maasta ja kysyn varovasti, todella nolostuneena: "Ootko sä okei?" Maassa makaava miespuolinen henkilö nousee ylös hiljaa kiroillen ja aloittaa kiukkuisesti: "Eikö tasapaino pidä? Voisit helvetti vähän hei varoa, ei vitt..." Lause keskeytyy, kun hänen kiihtynyt katseensa osuu suoraan silmiini. Silloin näen hänet kunnolla ensimmäistä kertaa. Ei vittu Iris. Kaadoit juuri tuon komean, selvästi kiukkuisen, suunnilleen itsesi ikäisen pojan maahan. Hyvin meni. Tunnen punan nousevan kasvoilleni nolostuksen kasvaessa tuhatkertaiseksi." Tarina aikuistumisesta, itsensä löytämisestä, rohkeudesta ja menneisyyden traumoista, mutta ennen kaikkea unohtumattomasta rakkaudesta, joita nämä asiat värittävät Lontoon vilkkaassa yössä. // Kirjassa on voimakasta kielenkäyttöä, väkivaltaa, päihteitä ja seksuaalista sisältöä best rankings 1# in romance #1 in lovestory #1 in life #1 in teen #1 in young #1 girl #1 in anxiety

"Ja niin mä oon hukkumaisillani mustaan, synkkään mereen, eikä kukaan kuule mun avunhuutoa - en edes mä itse." Tarina minusta. Kaunistelematon ja karu totuus anoreksiasta. Oon iso. Tukeva. Läski. En halua olla tällainen. Kutosluokan talvi. Mulla on palava halu olla kiinteämpi, saada parempi kroppa. Vatsalihasten pitää näkyä, reidet ei saa koskettaa toisiaan. Kasvojen pitää olla kapeat. Kyllä mä pystyn siihen. Tavoitteena täydellisyys. Kroppa, josta kaikki unelmoi. Kroppa, joka saa muut kadehtimaan. Mitä sitten, kun mikään ei riitä? Mitä sitten, kun kaikki riistäytyy käsistä, eikä enää tunne itseään? Kertomus kontrollista ja sen menettämisestä, sairaudesta ja siitä parantumisesta.