Eemil Kajanderin elämä ei ole ikinä ollut helppoa. Kaksi vuotta sitten hänen vanhempansa kuolivat autokolarissa, jonka aiheutti Stenmanit, rikas perhe, jonka poika selviytyi onnettomuudesta hengissä. Siitä lähtien Eemil on asunut kahden vanhemman veljensä kanssa, josta ei synny muuta kuin riitaa, huutoa ja erimielisyyksiä. Parhaan kaverinsa kanssa hän on pahaa vauhtia suistumassa pysyvästi raiteilta, jotka veisivät kohti parempaa tulevaisuutta. Kaupungissa, joka on jakautunut kahteen puoleen, asuminen ei ole yksinkertaista, kun tappelut ovat arkipäivää niin toista kuin omaakin puolta vastaan. Kaikkeen siihen ei todellakaan tarvita mukaan Mikael Stenmania, joka muuttaa kaupunkiin serkkujensa luokse asumaan kesken lukuvuoden ja päätyy Eemilin luokalle. Sisäänpäin kääntynyt Eemil vannoo itselleen pysyvänsä kaukana virnistelevästä ja vitsailevasta Mikaelista, joka ei loppujen lopuksi olekaan aivan sitä miltä päälle päin näyttää. Tarinan spin-off: Quatervois Tarina sisältää seksuaalisia kohtauksia, väkivaltaa, alkoholin ja muiden päihteiden lisäksi huumeiden käyttöä, itsetuhoisuutta ja mielenterveysongelmia. Aloitettu 16.7.2019 Lopetettu 31.12.2019

"ᴍᴀ̈ ᴠɪʜᴀsɪɴ sᴜᴀ." "ᴊᴏᴏ, ᴍᴜᴛ ᴍɪʟʟᴀɴᴇɴ sᴀ̈ᴀ̈ ᴜʟᴋᴏɴᴀ ᴏʟɪ?" "ᴜsᴠᴀᴀ?" "ᴜᴛᴜᴀ." Utu oli homo, hiljainen ja käytti hameita. Levi oli tunnettu toksisen maskuliinisuuden ruumiillistuma ja ihan hemmetin peloissaan. Tuli pari muuttujaa, kuten huolehtivaisen feministi-Unnan puolenvaihto ja avautumisia pisamaprinssi-Xanderille. Tuli pari ongelmakohtaa, kuten fuckboy-Adam ja kysymys siitä, mitä tehdä Adeten suhteen. Mutta mikä merkitsi, tuli utuisia iltoja ja öitä. Koulun suosituimman kaveriporukan asiat olivat kohta ihan miten sattuu, muttei kukaan ulkopuolinen saisi koskaan tietää, koska silloinhan Levin elämä olisi pilalla. ... sisältövaroitus; seksuaalisia kohtauksia, päihteiden käyttöä, homofobiaa ja kiusaamista, väkivaltaa, rumaa kielenkäyttöä suosittelen +14!! kirjassa käydään jonkin verran kääntämättömiä keskusteluja englanniksi en omista kannen alkuperäistä kuvaa, se on pinterestistä! läpieditoin tätä aina vaan uudelleen, nimimerkillä ikityytymätön ... #1 in #finnish [7.2.2021] <3 #1 in #homo [19.3.2021] <3 #1 in #lgbt/#lgbtq [7.5.2021] <3 #1 in #suomi [17.6.2021] <3 #1 in #gay [19.12.2021] <3 ... kirjoitettu & julkaistu toukokuu 2020 - syyskuu 2021 uudelleeneditoitu lokakuu 2022

"Siksi laulan: Eläköön Päivät, jotka juoksi iltaan Niiden riemut ja työt Rohkeus mennä vastavirtaan Eläköön hellät yöt Ja rakkaus arpinenkin Suru, myös sirpaleet Sillä tarvitsin mä senkin Eläköön kyneleet" Kuuntelin laulun sanoja ja silitin itseeni nojautuneen pojan hiuksia. Tuli räiskyi takassa ja ulkona oli kaunis, syksyinen ilta. "Tuossa laulettiin hellistä öistä", poika vieressäni virnisti ja käänsi päätänsä katsoakseen mua silmiin. "Niin taidettiin", mä vastasin hiljaa ja pienesti hymyillen kumarruin painamaan suudelman odottaville huulille. Me kumpikin ignoorattiin suru, sirpaleet ja kyyneleet. __________ Kirja sisältää mm. päihteiden ja voimasanojen käyttöä sekä väkivaltaa. Mahdollisesti myös itsetuhoisuutta ja seksuaalista sisältöä. HUOM! Valitettavasti Vastavirtaan saa hyvin epätodennäköisesti uusia lukuja, tai tulee koskaan tavoittamaan päätöstään järjestelmällisesti. Tarina on aloitettu v. 2018, ja kirjoittajalta on livennyt ote sekä juonesta että hahmoista. Lisäksi itsekritiikin määrä on lähes sietämätön vanhoista luvuista yksityiskohtia kerratessa.

Välillä musta edelleen tuntui, etten mä ansainnut sitä. Etten mä ansainnut sellaista kuin se, että se oli mulle liian hyvä, enkä mä ollut puoltakaan. Vaikka mä tiesin, että mä ansaitsin. Ja me ansaittiin olla näin - me ansaittiin olla näin vitun rakastuneita, me ansaittiin olla edelleen näin täynnä sähköä. Mä tiesin. Me ansaittiin olla onnellisia. * * "Ole hiljaa ja pidä mua kädestä" -lyhäri(t?)

Muuttaminen uudelle paikkakunnalle heti abivuoden alkajaisiksi ei varsinaisesti kuulunut Iivon to do -listalle, ei varsinkaan, kun uusi paikkakunta oli pieni ja tylsännäköinen, hiljainen tuppukylä keskellä Keski-Suomea. Kun on kahdeksantoista ja tulevaisuus auki, kasa kavereita ympärillä ja kirjoitukset aiheuttamassa omanlaistaan stressiä, sitä vähiten kaipaisi uusia ympyröitä sotkemaan tuttua kuviota. Siitä huolimatta Iivo löytää itsensä seisomasta Kiuruharjun pienen kylälukion aulasta sinä lokakuisena aamuna. Vaatimattoman kyläpahasen kuviot kuitenkin yllättävät. Ei mene kuin hetki, ja Iivo on löytänyt ympärilleen uusia kavereita, kuten yhden alati vitsailevan rokkarin, yhden vehnätukkaisen elovenatytön ja yhden pikkusiskonsa kuolemasta kipuilevan urheilijan. Uudet tuttavuudet ovat tosiaan omaa luokkaansa, mutta yksi nousee suunnittelematta ylitse kaikkien muiden. Se takapulpetin hiljainen, huppupäinen poika, jolla on vakavat kasvot ja tupakanhajuinen talvitakki, eikä kovinkaan paljon kavereita. Ja ennen kuin Iivo ehtii edes tajuta, on hän onnistunut vetämään itsensä mukaan johonkin sellaiseen, josta ei ole enää paluuta. Unelias pikkukylä kätkee sisäänsä kipeämpiä tarinoita, kuin Iivo olisi koskaan voinut arvatakaan. . . . VALMIS! Ja kaipaa kauheasti punakynää... 😭 Varoitukset: väkivalta, päihteet, seksi Teksti, juoni ja hahmot on minun omasta päästä, ethän kopioi!

Noah asuu pienessä kylässä, joka on ympäröity tiilimuurilla. Kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Muurissa on rakoja, joista pääsisi livahtamaan ulos, mutta se on ehdottomasti kiellettyä. Juttujen mukaan, muurin toisella puolella on helvetti ja se on täynnä paholaisia. Noah kumminkin tutustuu poikaan, joka asuu muurin väärällä puolella. Best ranking: #1 Mystery/Thriller

~My Lion~ Zachary McCartney saa tyttöystävänsä kiinni pettämisestä ja hän päättää muuttaa muiden perheenjäsentensä luokse eri kaupunkiin. Kuntosalilla, josta hän oli saanut töitä muuton jälkeen, Zac tapaa Thomas Greenen, jolla on ehdotus. Suostuttuaan Thomaksen ehdotukseen, Zachary menee kuvauksiin, jossa hän tapaa valokuvaajansa Sebastianin. Tuon ruskeasilmäisen komistuksen, jolla näyttää olevan salainen menneisyys. Highest Ranking: #1 in Finnish Romance 11.11.2017

"Ei mitää, mä toivoinki et sä... tai siis, me tullaan pakettina Amandan kans tästä eteenpäin. Kyllä sä sen tiedät", sanoin hiljaa ja laskin toisen käteni Juhan hartialle. Se nojautui reittäni vasten ja annoin käteni kietoutua sen niskaan silittäen miehen solisluuta. "Mä tiedän. Ja mä yritin vähän niinku näyttää, että se on ihan okei", Juha sanoi ja naurahti sitten. "Jos mun lapsuuden kehdon tuominen ei vielä asiaa kertonu tarpeeks selkeesti." "Haluatko sä lapsia?" kysyin vakavalla sävyllä. "En mä tiedä. Tai no, oon mä sitä aina joskus miettinyt, varmaan kaikki on, mut en oo vielä kokenut palavaa halua päästä isäksi", Juha vastasi, se joi kahvistaan ja kiirehti sitten jatkamaan. "Mutta ei se haittaa mua, että mun miesystävällä on lapsi tai muuta. Kyllä mä pidän niistä, koska kyllähän niistäkin ihmisiä kasvaa."

Ojensin röökin takaisin miehelle, kun se oli käynyt huulillani ja suljin hetkeksi silmäni. Juha liikahti hieman, sen käsivarsi painautui olkapäätäni vasten ja sitten kosketus oli poissa. Puuskahdin savut pihalle enkä edes miettinyt yskimistä, joten olin ehkä kuitenkin polttanut aina sen yhden liikaa. Silmäni räpsähtivät auki ja käänsin päätäni katsoakseni Juhaa, vaikka takaraivoni hieroutui paskaista seinää vasten. "Kiitti", sanoin sille ja se hymyili osittain. Sen suupielet värähtivät tupakan ympärillä ja halusin suudella sitä.

"Missä vitun välissä mä oon alkanut tykätä miehistä?" kysyin retorisesti. "Miehet on ihania", Sakari kommentoi. "Sukuvika, taas." "Tää on helvetin huono idea", sanoin itselleni ja isoveljeni tuhahti. "Sanopa elä muuta. Mut sä meet kuitenkin?" "Mä meen kuitenkin."