Petollinen poikaystävä, vuosikymmenen lumimyrsky sekä mystisesti jäädytetty luottokortti vievät Iisan joulukuisen Helsingin vesisateista suoraan Kanadan lumisille sydänmaille. Postikorttimaisemaa muistuttava pikkukylä ei lopulta kuitenkaan ehkä aivan ole sitä mitä Iisa joulultaan olisi toivonut, etenkään kun majatalon hävyttömän komea omistaja Liam onnistuu ärsyttämään Iisaa täysin uusilla tavoilla. Ja kehtaapa kundi vielä haastaa hänet töihinkin! Pois on päästävä, ja äkkiä sittenkin. Mutta voisiko onni kuitenkin löytyä sieltä mistä sitä vähiten etsii? Se selviää tässä jouluisessa kahdeksan osan minikirjassa! #1 - shortstory A/N: Omistan oikeudet kaikkiin kirjoihini. Plagiointi on rikos - ethän siis kopioi?

Silja elää melkoisen levotonta elämää ollakseen sisimmiltään lukutoukka. Mitä muutakaan voisi sanoa, kun edessä on muutto vieraisiin maisemiin hetken mielijohteesta. Ja sama uudelleen ja uudelleen.. Elämä uusien kämppäkavereiden, Iinan ja Sashan kanssa on kuin ruusuilla tanssia. Hyvin, hyvin piikkisillä ruusuilla. Mutta saattaa olla, että vuosi saman katon alla saa aikaan jotain, jolla on merkitystä koko loppuelämän. Kannattaa "maistiaisiksi" lukea vähän enemmän kuin pelkkä ensimmäinen luku, koska tarina lähtee hitaanlaisesti käyntiin. ;) Varoitus: tekstissä on jonkun verran englantia. Parhaimmillaan Romance #2 :)

Nils passitetaan kesäksi enonsa maatilalle. Otto lupautuu katsomaan hänen peräänsä. Kesästä tulee toisenlainen kuin kumpikaan olisi osannut kuvitella. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen Suomen maaseudulle sijoittuva kertomus, jonka keskiössä on tehtailijan pojan ja rengin suhde. // Tarinassa on epäsuoraa seksin kuvausta ja muuta seksuaalissävytteistä sisältöä sekä alkoholinkäyttöä.

Veran ja Alecin tarina ei ole ohitse. "Suurin ja pahin vihollinen olen minä itse itselleni. Ajatukseni hyökkäävät kimppuuni säälimättä, raatelevat jokaisen hetken päivästäni kiduttaen, mutta kuitenkin sen verran harkitusti, etteivät ne tapa. Sykli, se loputon sykli päivästä toiseen." Vera on vetäytynyt sodan melskeestä. Hän ei halua kuin unohtaa kaiken kokemansa ja elää ilman muistojaan. Tai niin hän ainakin itselleen uskottelee. Mutta kun Veralle annetaan tilaisuus auttaa sodassa ja saada muistonsa takaisin, voiko hän kieltäytyä? Päättääkö hän elää turvallisessa epätietoisuudessa vai tarttua uudelleen aseisiin?

"Siinä hän makaa. Hengittäen, viimeisten kipujen valuessa hetki hetkeltä pois hänen kidutetusta mielestään. Niin hauras, pelokas, mutta samaan aikaan vahva ja peloton. Kaikki entinen on mennyttä. Olisi niin helppoa jättää hänet kuolemaan, mutta ei, mieli on liian heikko. Häntä ei voi jättää siihen." Mitä jos olisit menettänyt muistisi? Ja mitä jos heräisit keskellä sotaa, eikä sinulla, tai kenellä muullakaan, olisi aavistusta vihollisesta? Mitä tekisit?

''Joen rannalla vartoo rakastaan Katjusha, joen korkealla rannalla...'' Kesällä 1939 elettiin Suomessa aikaa, jonka ei uskottu koskaan tulevan: Suomen elintaso näytti lupaavan hyvältä ja Vieno Rautavuori seurusteli. Rakkaansa, Ruslan Sergejevin kanssa elämä tuntui yhtäkkiä valoisammalta, eivätkä mitkään vastoinkäymiset, kuten isoveli Juhanin haukut tai kotikylän jatkuva syrjintä tuntuneet enää niin pahalta. Vaikka suhde oli kielletty ja muulta maailmalta salassa, tuntuivat tämä karjalaistyttö ja puna-armeijan luutnantti löytäneen viimein rakkauden. Onni ei kuitenkaan kestä kauaa, eihän? Niin heidän kuin koko Suomen kauhuksi syttyy sota naapurivaltioita, Neuvostoliittoa vastaan. Tämä ''talvisodaksi'' kutsuttu helvetti tulisi rikkomaan monen ihmisen elämän pysyvästi. Suomen kansa pääsee todistamaan sodan mielettömyyden: Pelosta tulee jokapäiväistä, ruuasta on huutava pula, maata järisyttävät ilmapommitukset ovat osa arkea ja yleinen tietämättömyys riistää hermoja, koskaan ei tiedä milloin kuolema osuu läheiseen tai omalle kohdalle. Tässä sekarorrossa karjalaiset joutuvat jättämään kotinsa ja lähteä sodan jaloista evakkoon. Kylän miehet liittyvät muiden suomalaissotilaiden lailla rintamalle puolustamaan isäinmaata, samaan aikaan kun Neuvostoliiton voittamaton puna-armeija taistelee Stalinin puolesta. Epäinhimillisessä pakkasessa, Mannerheim-linjalla kohtalo ratkeaa. Sota-aikana niin Vienon kuin Ruslaninkin elämä tuntuu hajoavan käsiin. Jatkuvan kuolemanpelon lisäksi myös omatunto kolkuttaa: Onko väärin rakastaa vihollista? Onko oikein toivoa vihollisen kuolemaa, jos hän on sinulle rakas? ''Tajuatko, että petät isäinmaasi , jos rakastat tuota ryssää'' "Me elämme aikaamme varten" Miten näiden vihollismaiden rakastavaisille käy? Onko rakkaus tosiaan sotaa vahvempi? Kumman puolesta elää, rakkauden vai isänmaan? Talvisodasta tulee tänävuonna kuluneeksi 80 vuotta, tarinani on muistolle

Kannaksella 1938, Karjalan umpimetsässä kohtasivat nuori suomalaistyttö ja venäläinen puna-armeijan upseeri. Jo ensisilmäyksellä ilmassa lenteli kipinöitä. Varsinkin, kun tyttö ampui luutnanttia reiteen tämän omalla kiväärillä. Kovasti venäläis-ja kommunistivastainen Vieno, joutuu salaa ottamaan neuvostosotilaan huostaansa. Jottei kielimuuri ja ymmärryksen puute olisi ainoita esteitä. Tulee heidän selvitä paljastumatta IKL:n, AKS:n ja Vienon kovasti aatellisen veljen silmäin alla. Kiinni jääminen tietäisi loppua molemmille . Siita vahvasti fasistivoimainen kotikyläkin pitää huolen. Vahvat poliittiset erimielisyydet ja periaatteet kylvävät jo itsessään riitaa. Kovasti kiroillaan ja hammasta purraan. Miten selviytyä, jos pitää tehdä yhteistyötä oman aatevihollisen kanssa. Selvästi vahvat tunteet voivat johtaa kahteen eri asiaan: kahden ihmisen aatesotaan tai ei-toivottuun romanssiin.

Maybe Possibly I ~ Hulluihin rakastumista ja henkistä sekoamista ~ ~ Kettu. Viekas irvileuka. Kaunis ja lumoava, jonka sielussa piilee ansoja sinne eksyvälle, minkä pyörteistä vihollisen on mahdotonta päästä. Älä hyökkää vihaisena, älä naura iloisena ja kettu tietää sen. Mitä leveämmäksi ketun virne levenee, sitä lähempänä vihollinen on kuolemaansa. Voiko kaunis olla ruma tai vihainen onnellinen? Kettu ei pure ellei hiiri yllytä. Luna on tyttö maalta, joka eksyy yliopistossa olevaan ryhmään, joka tekee enemmän pahoja asioita jäsenilleen kuin ulkopuolisille. Ryhmään kuuluminen ei ole Lunalle ihanne, mutta hän huomaa olevansa koukussa Siriukseen, vaikka ei sitä koskaan itselleen myöntäisikään, onhan Sirius täydellinen kusipää vaikeiden perheenjäsentensä kanssa. ~ !!! Sisältää seksiä tihkuvia tilanteita, väkivaltaa, päihteitä, mielenterveyden murentumista ja vahvaa kielenkäyttöä. Jotkin luvut ovat merkitty tällä merkillä 🔞, sillä viittaan siihen, että lue omalla vastuullasi !!! Jatkuu tarinassa: Maybe After II Kahden vuoden tulos: 2018-2020 Soittolista: https://open.spotify.com/playlist/1r9HCeedGEWaDpGqZnqR4o?si=CWjAjWi_SzaOuznnfYImOg

Aina ja Ikuisesti on jatko-osa Kolmen Kuun Valtakunta tarinalle. Tätä kirjaa ei voi lukea ilman, että on lukenut ensimmäisen osan! ~Minä pelkäsin. Pelkäsin enemmän kuin koskaan ennen. Pelkäsin kiveä, joka nökötti muiden kivien vierellä. Se oli niin lopullista, niin surullista. Hän oli maan povessa, mullan alla. Hänen hento kehonsa oli maatunut jo muodottomaksi. Madot olivat syöneet hänen kuulaan ihonsa, hänen kauniit tummat silmänsä, hänen pehmeät hiuksensa. Häntä ei enää ollut, hän oli poissa, lopullisesti. Se oli minun vikani, minä tiesin sen. Olin tajunnut virheeni, olin ymmärtänyt kuinka paljon menetin, kun tuomitsin hänet. Kyyneleet sumensivat näkökenttäni, minä pysähdyin hetkeksi ja pyyhin kyyneleet takkini pehmeään kankaaseen. Laskin katseeni hitaasti hautakiveen. Se oli kaunis, kauniimpi kuin muut. Sen päälle oli veistetty pieni tytön hahmo, jolla oli kädessään kukkakimppu. Hautakiven sileään pintaan oli kaiverrettu teksti joka sai sydämeni itkemään: Eleanora Nordlund, syntynyt rakastettuna, kuollut hylättynä. ~ Ellen julma kohtalo saa Kolmen Kuun Valtakunnan horjumaan. Gabrielista tulee oman katkeruutensa orja, joka purkaa surunsa kansalaisiinsa. Kukaan ei välty kuolemantuomiolta hallitsijan edessä, joka ei erota oikeaa väärästä. Itseinhon vallassa Gabriel yrittää etsiä keinoa palauttaa kaikki ennalleen ja uusi ajojahti alkaa, kun hän yrittää etsiä ajankääntäjän käsiinsä. Mutta pystyykö Gabriel korjaamaan elämänsä pahimman virheen, vai tuhoaako hän itsensä lopullisesti?

"Hän ei sano mitään, hänen ei tarvitse - minä tiedän kyllä. Tunnen entisen elämäni valuvan kuin hiekan sormieni välistä." Kun nuoresta Alisasta tulee maagi Valven morsian, ei mikään ole enää entisensä. Ævintýr on romantiikkaa, fantasiaa ja satukuvastoa yhdistelevä tarina. kannen kuva: © Andrew Wong, Unsplash.com