sateiden
- Reads 1,516
- Votes 194
- Parts 28
"Oli legenda jumalasta muiden joukossa, pienestÀ hopeanhohtoisesta, joka ei osannutkaan luoda elÀmÀÀ kuten muut.
Jumalasta, joka itki kyvyttömyyttÀÀn, kunnes kyynelistÀ muodostui hopeinen virta.
Virta jatkoi kulkuaan, sen solina saavutti luotujen korvat, taivutti heidÀn ruumiinsa, piirsi hennot ryppynsÀ iholle, kunnes tuli aika kÀydÀ osaksi maata, sulkea silmÀt iÀksi.
Joki mittasi aikaa luoduille, mutta jumala se vain jatkoi itkemistÀÀn, sillÀ niin kauan, kun se itki, luoduilla oli pÀÀtös, kaikki elÀmÀ kohtasi vÀÀjÀÀmÀttömÀn loppunsa."
*
Kauan sitten jumalat loivat maailman ja jÀttÀytyivÀt itse sen toiselle puolelle, luomansa rajan taakse. Luodut ihmiset ja elÀimet elivÀt sulassa solussa luonnossa, kunnes ihmisten keskuudesta nousi mies, joka nostatti ihmiset muun luonnon ylÀpuolelle. TÀmÀkÀÀn ei hetken pÀÀstÀ riittÀnyt hÀnelle - hÀn tahtoi kÀÀntÀÀ ajan joen, tehdÀ ihmisistÀ kuolemattomia. Mies onnistui tavoitteessaan ja kÀÀnsi ajan kulun. Ihmiset tulivat kuolemattomiksi, mutta yhtÀ lailla jumalat kuolevaisiksi.
Jumalat eivÀt ymmÀrtÀneet omaa kuolevaisuuttaan. Luojien ei kuulu kuolla. Ne kadottivat itsensÀ kuolevaisuudelleen, rikkoivat oman rajansa ja ryhtyivÀt etsimÀÀn elÀmÀÀ sieltÀ, missÀ sitÀ vielÀ oli: ihmisiltÀ. MitÀ tapahtuu, kun jumala asettuu kiinni ihmiseen ja alkaa syödÀ tÀtÀ sisÀltÀ? Tarina alkaa, kun mielensÀ menettÀvÀt ihmiset alkavat vaatia ajan kÀÀntÀnyttÀ miestÀ vastuuseen. Onnistuvatko he? Voiko aikaa vielÀ kÀÀntÀÀ, vai onko kaikkien kohtalo tulla jumalten tyhjentÀmÀksi?
Ontto mieli on kertomus luonnosta voimineen - siitÀ, kuinka kauas ihminen on juossut omilta juuriltaan, ehtinyt unohtaa, miltÀ mÀtÀs tuntuu jalkojen alla ja puron solina korvissa. Samalla se on myös tarina kotiinpaluusta, asioista, jotka eivÀt lÀhde meistÀ koskaan.